Ajatusten kasaan parsiminen on viheliäisen hankalaa puuhaa, kun lomanjälkeinen töihinpaluumasennus huohottaa niskavilloihin Pamplonan härkien voimalla. Vapaan kohokohtia muistellen ajoin aamuhämärässä työmaalle vuoroin haukotellen ja kyynelehtien. Onneksi säästössä on vielä viikko, jonka toivon käyttäväni koreasti.
Arjen tuttu poljento alkaa ensimmäisenä maanantaina rutiininomaisesti. Sama herätysaika kahdesta neljään tuntia haluttua aiemmin. Sama tylsä työmatka. Sama vanha romu kulkineena. Sama levy auton soittimessa. Svartir Sandarista osaan jo sanat, vaikken islannista pihaustakaan tulkkaa. Jotain muuta totuttuun tuo radiosurffaus.
Turun päässä taivalta ainakin on valinnanvaraa kanavamäärien riittäen alun kolmannelle kymmenelle. Uskonnollisen kanavan hartaus saa kaltaiseni ilkipakanan virnuun ja tanssimusiikkikanavan jytke karvaan maun kurkunpäähän. Pahansuopia katseita ropisee sivulaseihin varhaisen skeittijengin tuijotellessa valoissa, kun ruosteenkirjomasta japanialaisesta raikaa klassinen naisäänen hivuttautuessa koirapillin taajuuskorkeuksille.
Tarjonnan käydessä pitkäveteiseksi pukkaan seuraavan kanavan silmään. Saatan kuunnella tovin keskustelua kauppatorin pulujen henkisestä pahoinvoinnista tulevan toriparkin remontin aikaan, hypätä toiselle kanavalle todistaakseni ruotsalaisen kansanmusiikin olevan auttamattomasti käsityskykyni tavoittamattomissa ja hukkua paikalliskanavan afrikkateemaisen päivälähetyksen pitkäkarvaiseen rumpumattoon.
Iskelmien kornit sanoitukset jaksaisivat naurattaa päivä toisensa jälkeen, mikäli kykenisin niitä minuuttia kauemmin kuuntelemaan. Bassoradio taitaa olla ainoa, jonka passaan lähes poikkeuksetta, crap-osasto kun ei laiskoine biitteineen ja epävireisine kertosäkeineen saa sormea napsumaan ohjauspyörällä.
Lyriikka on yllättäen kirjoittajalle tärkeää. Köyhä sanavarasto ja mielikuvitukseton kielenkäyttö tuntuu leimaavan nykypäivän kevyen musiikin sanansaattajia. Samaa lausetta toistetaan kymmeniä kertoja tai veistellään väkisin puolityhmiä riimejä töistä, öistä ja myymälöistä.
Sitten on vielä se laulun sanoma. Miksi laulaa tosiasioista? Useat meistä ei haluu kuolla tänä yönä. Yhtälailla kukaan ei halua pakastimensa rikkoutuvan tai hampaidensa putoavan. Joo-o, kesällä katu saattaa olla kuuma, kun juo liian paljon, on kankkunen ja muita ilmiselvyyksiä.
Hyviä sanoituksia saa oivaltaa joskus useammin. Kuullunymmärtämistä kiusaavat lyriikat ovat mielestäni parhaimpia ja toki taiteilijoille on annettava vapaus kirjoittaa, mitä mieleen juolahtaa. Leskisen Paulikin kirjoitti taannoin samaan kappaleeseen kolmet eri sanat, kai pitkästyttyään, kuinkas muuten. Einarin polkupyörästä, Tarzanin kalsareista ja Napoleonin moposta löytyy sanaleikkiä, jota en usko Jaren edes ymmärtävän.
Toivoisinkin nykykuuntelijan vaativan enemmän artisteilta. Siihen asti siirryn radioaalloilla joko Robinhoodin (91.5 MHz) tai Zoomin (99.0 MHz) taajuuksille etsimään uusia maailmoja rakastettavaksi.
-Timmy
[lomankaipuuta liotellessa]
Arjen tuttu poljento alkaa ensimmäisenä maanantaina rutiininomaisesti. Sama herätysaika kahdesta neljään tuntia haluttua aiemmin. Sama tylsä työmatka. Sama vanha romu kulkineena. Sama levy auton soittimessa. Svartir Sandarista osaan jo sanat, vaikken islannista pihaustakaan tulkkaa. Jotain muuta totuttuun tuo radiosurffaus.
Turun päässä taivalta ainakin on valinnanvaraa kanavamäärien riittäen alun kolmannelle kymmenelle. Uskonnollisen kanavan hartaus saa kaltaiseni ilkipakanan virnuun ja tanssimusiikkikanavan jytke karvaan maun kurkunpäähän. Pahansuopia katseita ropisee sivulaseihin varhaisen skeittijengin tuijotellessa valoissa, kun ruosteenkirjomasta japanialaisesta raikaa klassinen naisäänen hivuttautuessa koirapillin taajuuskorkeuksille.
Tarjonnan käydessä pitkäveteiseksi pukkaan seuraavan kanavan silmään. Saatan kuunnella tovin keskustelua kauppatorin pulujen henkisestä pahoinvoinnista tulevan toriparkin remontin aikaan, hypätä toiselle kanavalle todistaakseni ruotsalaisen kansanmusiikin olevan auttamattomasti käsityskykyni tavoittamattomissa ja hukkua paikalliskanavan afrikkateemaisen päivälähetyksen pitkäkarvaiseen rumpumattoon.
Iskelmien kornit sanoitukset jaksaisivat naurattaa päivä toisensa jälkeen, mikäli kykenisin niitä minuuttia kauemmin kuuntelemaan. Bassoradio taitaa olla ainoa, jonka passaan lähes poikkeuksetta, crap-osasto kun ei laiskoine biitteineen ja epävireisine kertosäkeineen saa sormea napsumaan ohjauspyörällä.
Lyriikka on yllättäen kirjoittajalle tärkeää. Köyhä sanavarasto ja mielikuvitukseton kielenkäyttö tuntuu leimaavan nykypäivän kevyen musiikin sanansaattajia. Samaa lausetta toistetaan kymmeniä kertoja tai veistellään väkisin puolityhmiä riimejä töistä, öistä ja myymälöistä.
Sitten on vielä se laulun sanoma. Miksi laulaa tosiasioista? Useat meistä ei haluu kuolla tänä yönä. Yhtälailla kukaan ei halua pakastimensa rikkoutuvan tai hampaidensa putoavan. Joo-o, kesällä katu saattaa olla kuuma, kun juo liian paljon, on kankkunen ja muita ilmiselvyyksiä.
Hyviä sanoituksia saa oivaltaa joskus useammin. Kuullunymmärtämistä kiusaavat lyriikat ovat mielestäni parhaimpia ja toki taiteilijoille on annettava vapaus kirjoittaa, mitä mieleen juolahtaa. Leskisen Paulikin kirjoitti taannoin samaan kappaleeseen kolmet eri sanat, kai pitkästyttyään, kuinkas muuten. Einarin polkupyörästä, Tarzanin kalsareista ja Napoleonin moposta löytyy sanaleikkiä, jota en usko Jaren edes ymmärtävän.
Toivoisinkin nykykuuntelijan vaativan enemmän artisteilta. Siihen asti siirryn radioaalloilla joko Robinhoodin (91.5 MHz) tai Zoomin (99.0 MHz) taajuuksille etsimään uusia maailmoja rakastettavaksi.
-Timmy
[lomankaipuuta liotellessa]
Kauppatorin pulujen tulevaan sosiaalisen elämän mullistuksiin olisi teokseni "Puutorin pulujen ahdinko - pakkomuutto" ollut sopiva opaskirja. Filosofispsykososiaalisesta kirjasta eläinten hyvinvoinnista huolestuneet olisivat löytäneet monia esimerkkejä pulujen masentuneisuudesta ja jopa psykoottisuudesta menetetyn kotipaikan takia.
VastaaPoistaValitettavasti se on vieläkin kirjoittamatta.