Maailmalla tapaa erilaisia ihmisiä rikkaasta köyhään ja hipistä snobiin aina merkillisimpiä ihmetyksiä myöden. Parhaat ovat usein muita reissareita ympäri palloa.
Samankaltainen ajatusmaailma, maailmankatsomus ja kokemus muista kulttuureista yhdistää ja lähentää eripuolelta palloa karanneita sieluja kuin kynttilä koita. Yhteisiä asioita löytyy kummallisista yhteyksistä. Ranskalainen tilailee armeijaylijäämää Varustelekasta, Ukrainalainen rakastaa kanssani Regina Spektoria ja Japanilainen saunoo.
Yhteinen ajatuksenkulku seuraa samaa polkua pitkin uuden ja vielä toistaiseksi tuntemattoman kaupungin kujia. Huonoimmillaankin tutustutaan hostellin parvekkeella, parhaimmillaan jaetaan yhteisiä uusia kokemuksia ja muistoja. Saunotaan ensimmäistä kertaa, nautitaan päivistä, illoista ja öistä, ja itketään yhdessä pitkäaikaisen haaveen epäonnistumista.
Mielettömistä tapahtumista saa rakkaita muistoja, joita ei videoilla, saati kuvilla voi muille välittää. Uusia ystäviä toivoo näkevänsä vielä joskus elämässään uudestaan muuallakin, kuin facebookin tilapäivityksissä. Nekin vielä yleensä itselle täysin tuntemattomalla kielellä.
Parasta antia kaiken muun äärimmäisen hienon päälle on vaihtaa listoja oman maan musiikin parhaimmistosta. Genrerajoista välittämättä uusi bändituttavuus on aina kotimaan radiosoittolistoilla kuulumatonta tavaraa ja toiselle tärkeä, joten sen on oltava väkisinkin edes osapuilleen viihdyttävää sorttia.
Ostin kotiintuomisiksi kolme levyä ja kasetillisen paikallista musiikkia Ukrainasta. Löysinpä vielä sporapysäkiltä vääntyneen vinyylikiekon jo valmiiksi pullottavaa reppuani täyttämään. Tätä kirjoittaessa en ole vielä päässyt makustelemaan uusia tuttavuuksia, mutta piakkoin Turku jo raikaa kasakkamusiikista.
Lärväkirjan kautta pitää vielä vaihtaa listaa ranskaan ja japaniin, jotta pitkän talven varalle on tuoretta kuuntelemista.
Uutta reisua suunnitellessa siirryn youtuben hämyisille kujille väijymään seuraavan kohteen parhaimmistoa, mikäli en satu saamaan paikallista apua. Siihen asti; Будьмо, Salut ja Kampai!!
-Timmy
[Tätä kirjoitettiin vain ravintoloissa]
Samankaltainen ajatusmaailma, maailmankatsomus ja kokemus muista kulttuureista yhdistää ja lähentää eripuolelta palloa karanneita sieluja kuin kynttilä koita. Yhteisiä asioita löytyy kummallisista yhteyksistä. Ranskalainen tilailee armeijaylijäämää Varustelekasta, Ukrainalainen rakastaa kanssani Regina Spektoria ja Japanilainen saunoo.
Yhteinen ajatuksenkulku seuraa samaa polkua pitkin uuden ja vielä toistaiseksi tuntemattoman kaupungin kujia. Huonoimmillaankin tutustutaan hostellin parvekkeella, parhaimmillaan jaetaan yhteisiä uusia kokemuksia ja muistoja. Saunotaan ensimmäistä kertaa, nautitaan päivistä, illoista ja öistä, ja itketään yhdessä pitkäaikaisen haaveen epäonnistumista.
Mielettömistä tapahtumista saa rakkaita muistoja, joita ei videoilla, saati kuvilla voi muille välittää. Uusia ystäviä toivoo näkevänsä vielä joskus elämässään uudestaan muuallakin, kuin facebookin tilapäivityksissä. Nekin vielä yleensä itselle täysin tuntemattomalla kielellä.
Parasta antia kaiken muun äärimmäisen hienon päälle on vaihtaa listoja oman maan musiikin parhaimmistosta. Genrerajoista välittämättä uusi bändituttavuus on aina kotimaan radiosoittolistoilla kuulumatonta tavaraa ja toiselle tärkeä, joten sen on oltava väkisinkin edes osapuilleen viihdyttävää sorttia.
Ostin kotiintuomisiksi kolme levyä ja kasetillisen paikallista musiikkia Ukrainasta. Löysinpä vielä sporapysäkiltä vääntyneen vinyylikiekon jo valmiiksi pullottavaa reppuani täyttämään. Tätä kirjoittaessa en ole vielä päässyt makustelemaan uusia tuttavuuksia, mutta piakkoin Turku jo raikaa kasakkamusiikista.
Lärväkirjan kautta pitää vielä vaihtaa listaa ranskaan ja japaniin, jotta pitkän talven varalle on tuoretta kuuntelemista.
Uutta reisua suunnitellessa siirryn youtuben hämyisille kujille väijymään seuraavan kohteen parhaimmistoa, mikäli en satu saamaan paikallista apua. Siihen asti; Будьмо, Salut ja Kampai!!
-Timmy
[Tätä kirjoitettiin vain ravintoloissa]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti