Muotia ja musiikkia

Jokaperjantainen hajatelmani on kokenut jo kaksi karilleajoa. Viikon yleensä parhaalle päivälle määräämäni deadline on ylitetty siis toistamiseen. Toissaviikolla olin niin kiireinen festarijärjestelyjen keskellä, etten ymmärtänyt julkaista lainkaan oikeana päivänä. Viimeviikon makasin kuumeessa sängynpohjalla. Selityksiäkö? Mahdollisesti.

Turtana vällyissä vuoroin hioten ja palellen yritin saada ajatusta kasaan kirjoittamiseen asti. Turhien taistelujen jälkeen Lentsu sai luovutusvoiton. Kuumeen noustessa huomaan älykkyysosamäärän laskevan samaa tahtia. Maallisen tomumajani keskuslämmityksen säätyessä vajaaseen neljäänkymmeneen asteeseen ei kiinteistöautomaation koneisto enää jaksa pyöriä kuin säästöliekillä.

Jopa eräs rakkaimmista harrastuksistani, syöminen, jää valitettavan vähälle. Muista askareista puhumattakaan. Kun nälkä sitten sairauden laannuttua palaa, saapuu mukana moni muukin tahto. Ulos on päästävä, vaikka Bonanzasta olisi vielä katsomattomia tuotantokausia jäljellä ja Silmarillion alkutekijöissään. Ystäviä olisi mukava ta-va-ta, nyt kun alkaa taas nähdä väreissä ja näyttää elävältä. Mikäli olisin täydenkuun aikaan vieraillut kuumeisena lähihuoltoasemalla, olisi pippurisuihkekuorrutus ollut varmaa, vaarnoista ja hopealuodeista puhumattakaan. Peilistä katsoi otus kuin haudasta lomalla.

Yritin tarttua kuulakynään muutamaan otteeseen. Ruutupaperillle sain loihdittua muutaman ristinollan ja otsalta valuvia hikitippoja. Manuaalisen työn unohdettuani yritin hoitaa samaa ajatuksellisesti. Pyörittelin aihealueita mielessäni todeten tovin kuluttua oleva yhtä kykeneväinen ajatustyöhön kuin ujo päästäinen karhunkaatoon. Unta kaaliin ja uutta yritystä seuraavana päivänä.

Valitettavasti herätessäni taas aamukahdeltatoista vointi oli edelleen hutera. Se niistä blogikirjoituksista, niistä ja tuhise.

Jälkeenpäin ajatellen olisi härskillä tavalla mielenkiintoista lukea kuumeisena kirjoitettua tekstiä. Tuskin siitä moni lukija olisi kostunut turhautumishaukotuksia kummempaa, mutta itse olisin voinut löytää uusia ulottuvuuksia sanailuistani. Mukahauskaa tekstiä kun tulee väännettyä välillä ruuvipenkissä asti, jos ei tunnu muutoin asettuvan.

Olen mielenkiinnosta käynyt selailemassa suuria ja tunnettuja blogeja. Useimmat koskevat muotia, osa chilin tai muun marjan kasvatusta, jotkut glamourintäyteistä seiskajulkkiselämää. Omaa kissanhäntää nostaakseni on pakko mainita, jottei niistä kovin lennokasta tekstiä löydy ja vitsiosastokin on enemmän jokapäiväisen kaduntallaajan 'Älä helvetissä, Komisario Palmu!' -tyylistä, kuin tämä aavistuksen kierolla hienovireellä laulava huumorin banjoni.

Kuvia niissä tuntuu olevan tekstiä enemmän ja julkaisutiheys joskus ennemminkin tunteja, kuin päiviä.

Käsittelin itse blogia ja bloggaamista eräässä aiemmassa 'postissani', kuten yleisesti näyttää olevan näissä piireissä tapana mainita. Weblog, nettiloki ei todellakaan näytä kollegoillani olevan kovinkaan kaukana todellisuudesta. Ensin kuvataan aamiaista seitsemällä eri kuvalla. Muutaman tunnin päästä ystävän kanssa maistellaan trendikkäässä ravintolassa lounasta, iltapäivästä kommentoidaan sen erään BB-tyypin asukokonaisuutta ja iltamyöhästä julkistetaan kuvia uusimmasta kenkäostoksesta. Materiaalia siis riittämiin, kuin innokkaimmilla FB:n käyttäjillä.

Tosiasiassa näissä blogeissa keskitytään silti pitkälti aiheeseen. Chiliä kuvataan eri kasvuvaiheissa, kellohameet heilahtelevat kaupungilla ja kenkiä venytetään kostein sukin. Tekstipuoli on toisinaan köyhää, mutta kuvia julkaisuista löytyy kyllin.

Otetaanpa täälläkin siis vaari ajatuksesta ja lopetetaan tämä turhanpäiväinen jaarittelu. Aiheeseen siitä! Musiikki on hienoa! Ostin levykaupan alesta Queens of the stone agen Songs for the deafin. Siinäpä vasta mainio lätty. Ai ai. Pannaanpa oikein kuva tästä kuukauden äänitteestä työmaan ratiossa, niin tulee suuren maailman tuntua.

Jatkossakin aion tyytyä pakinoimaan. Mutta aiheesta.

-Timmy

[Tätäkin kirjoitettiin kipeänä, mutta eri paikasta. Kantapäästä.]