Taas on maisteltu pohjoisen tunturipurojen raikkautta, enkä suinkaan tarkoita mallasta tummansinisestä tölkistä, vaan ehdasti sitä itseään Suomen korkeimman tunturin puroista. Rakkaa on tallattu ja kivikasaa ylitetty kolmena eri vuorokautena.
Lapin karun luonnon hiljaisuus pysäyttää Turun tohinaan tottuneen. Kun tuulen valitus autiotuvan nurkissa vaimenee, on niin hiljaista, että koskee. Aikansa kuunneltuani totesin silti jukeboksin pyörivän vanhaan tuttuun tapaan.
Pään sisällä vaihtuu biisi edellisen kyllästyttäessä tai jäädessä junnaamaan paikalleen. Tiedättehän sen kappaleen, josta muistaa alun muutamat riimit, mutta se puuttuva linkki säkeistön ja kertosäkeen välillä on nimensä veroinen. Toinen vaihtoehto tilanteelle on usein korvamadoksi jäävä tuttu kertsi, joka lyhyenä toistaa itseään uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja......
Silti koko maastossaoloaikani sisäinen radio jatkoi soittolistojensa pyöritystä. Välillä piti oikein yrittää olla kuuntelematta mitään, mutta laihoin tuloksin.
Minkäpä teet. Musiikki on joskus läsnä oikein vaivaksi asti. Tälläkin hetkellä kasaan eilisestä samoilla silmillä aloitettua pakettia Laitilan Tehdas-festivaaliin. Ja päässä soi Dropkick Murphys, joka oli pakkorako toverini laulettua kappaletta, jossa voittopokaalia saunotetaan. Lempibiisit auttavat usein huonojen kappaleiden jäädessä soimaan. Kuulemma Smoke on the water on niin tuttu ja turvallinen, jotta sillä lähtee sitkeämpikin liero käytävästä.
Tuleville iltapäivänokosilleni toivon jotain erittäin kevyttä...
-Timmy
[Tätä kirjoitettiin erittäin väsyneenä lavan reunalla tauolla haukotellen.]
Lapin karun luonnon hiljaisuus pysäyttää Turun tohinaan tottuneen. Kun tuulen valitus autiotuvan nurkissa vaimenee, on niin hiljaista, että koskee. Aikansa kuunneltuani totesin silti jukeboksin pyörivän vanhaan tuttuun tapaan.
Pään sisällä vaihtuu biisi edellisen kyllästyttäessä tai jäädessä junnaamaan paikalleen. Tiedättehän sen kappaleen, josta muistaa alun muutamat riimit, mutta se puuttuva linkki säkeistön ja kertosäkeen välillä on nimensä veroinen. Toinen vaihtoehto tilanteelle on usein korvamadoksi jäävä tuttu kertsi, joka lyhyenä toistaa itseään uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja......
Silti koko maastossaoloaikani sisäinen radio jatkoi soittolistojensa pyöritystä. Välillä piti oikein yrittää olla kuuntelematta mitään, mutta laihoin tuloksin.
Minkäpä teet. Musiikki on joskus läsnä oikein vaivaksi asti. Tälläkin hetkellä kasaan eilisestä samoilla silmillä aloitettua pakettia Laitilan Tehdas-festivaaliin. Ja päässä soi Dropkick Murphys, joka oli pakkorako toverini laulettua kappaletta, jossa voittopokaalia saunotetaan. Lempibiisit auttavat usein huonojen kappaleiden jäädessä soimaan. Kuulemma Smoke on the water on niin tuttu ja turvallinen, jotta sillä lähtee sitkeämpikin liero käytävästä.
Tuleville iltapäivänokosilleni toivon jotain erittäin kevyttä...
-Timmy
[Tätä kirjoitettiin erittäin väsyneenä lavan reunalla tauolla haukotellen.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti