Hätistellessäni banaanikärpäslaumaa chiliviljelmältäni
tajusin tänään olevan perjantai. Hyvänen aika sentään. Enkä ole uhrannut
ajatustakaan tämänviikkoiseen kirjoitelmaani. Toisaalta, tästä kun ei makseta,
ei myöskään velvoiteta.
Joulu, tuo pakanainkin suut lihavaan hymyyn saava
kristillinen juhlapyhä on takana ja useimmat jo nojailevat toimipisteillään tai
sorviensa äärissä. Allekirjoittaneella on ensimmäistä kertaa työuransa aikana
välipäivät lomaa ja sehän näkyy laiskottelun, katsottujen elokuvien ja tyhjennettyjen
konvehtirasioiden määrässä. Seuraavana onkin vuorossa kalenterivuoden
vaihtuminen raketteineen päivineen, jonka jälkeen alkaa keskikesän juhlan
odotus.
Takana on kolmekymmentäviisi viikkoa jokaperjantaista
kirjoittelua parin poikkeuksin. Lystiä on näppäimistön ja puhelimen äärellä
ollut, vaikka välillä aiheen keksiminen on ollut vaikeaa. Journalistin hommiin
siis en aivan suoraan ilman pientä kurssittautumista lähtisi. Tyhjänpäiväistä
kolumnia voisin jossain lehden nurkassa pitää, turhasta pälpättäminen kun
kuuluu jo välispiikeissäkin toimenkuvaan.
Reilut kaksituhatta vilkaisijaa on jo käynyt Nuotin Vieressä.
Täysin mainostamatta kai kohtuullinen lukema. Mihin jatkossa? Kuka tietää. Ensi
perjantaina näemme, mitä kiero mielikuvitukseni on taas saanut aikaan.
Tai sitten jatkan samaa linjaa.
Hyvää loppuvuotta.
-Timmy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti