Mitä enemmän paneutuu johonkin asiaan ajatuksella, sitä enemmän huomaa tarkastelevansa maailmaa eri silmin. Harrastusten vakavuus ja niihin uppoutuminen vie uusiin ulottuvuuksiin aistimaan vivahteita, joista ei ennen täysin ymmärtänyt.
Musiikin, elo- ja valokuvien, kirjojen ja lehtien, sekä muun taiteen nauttiminen on huoletonta siihen asti kunnes niitä alkaa itse tehdä. Moni musiikkia vain äänen takia kuunteleva aistii rytmin ja melodian, sekä joskus joitain sanoituksia, mikäli ne osuvat sisikunnassa joihinkin juuri niille asioille varattuihin elimiin. Toki basson kuuluu tuntua munaskuissa ja kirpeät kitarat päälaen sisäpuolella, mutta syvempien aistimusten saavuttaminen vaatii tunnetiloja ja tekijältä oikeanlaista hoksnokkaa.
Jokainen vähänkään bändissä soittanut kuuntelee musiikista paljon enemmän, kuin kokonaiskuvan. Helposti on erotettavissa jokainen instrumentti ja useasti myös lauluraitojen määrä. Rytmityksen tai tietynlaisen riffikuvion kulku huomataan ja niistä innostuttaessa mahdollisesti jäljitellään omissa soitteloissa.
Sama pätee kirjoitetun ja lausutun tekstin kanssa. Vivahteista otetaan onkeen. 'Tämä on se asia, mitä en tohtisi itse käyttää missään, tuo taas se, jonka toivoisin itse keksineeni.' Muistaakseni eräs erinomaisen viihdyttävä turkulainen prosaisti joskus tokaisi, että kirjailija varastaa kaiken kuulemansa ja kirjoittaa sen ylös ennenkuin kollegat ehtivät.
Kääntöpuoli kokonaiskuvaa lähemmästä nauttimisesta on se vaihe, kun pääsy asian ytimeen on jokahetkistä, eikä useinkaan valinnanvaraista.
Kun luen lehtiä tai romaaneja, huomaan jok'ikisen kirjoitusvirheen ja sanan puuttumisen. Kun katson live-esiintymisiä, imuroin kaiken mahdollisen esiintyvien maneereista, joita voisin itse käyttää tietyllä jalostuksella. Bändikeikoilta tulee myös suhteellisen tarkkaan huomioitua instrumenttivalinnat, -vahvistimet ja niihin liittyvät efektilaitteet, valo- ja äänentoistokalusto, sekä koko komeuden esillepano esiintyjät ja rekvisiitta mukaanlukien.
Elokuvaa tai televisiosarjaa katsoessa tulee kiinnitettyä huomiota kuvaukseen, ohjaukseen, kuvauspaikkoihin ja näyttelijäntyöhön. Jokin pikkuseikka saattaa pilata tai kruunata kokonaisuuden. Huippunäyttelijän kasvoilla oikein tehty vähäinenkin ilmeen vaihto merkitsee suuria tunteita, jotka saattavat puolikiinnostuneen tuijotuksella jäädä huomaamatta.
Kirjoissa ja varsinkin artikkeleissa käytetty ilmaisumuoto ja sanalla leikintä saa suuren huomion allekirjoittaneelta. Ehkäpä juuri lukemanne tekstiosion takia. Joskus jopa kummastelen ääneen sanoma- ja aikakauslehtien julkaisujen tasoa.
Silti useasti nautin lähes kaikesta näkemästäni.
Enkä lukisi itserakkaudeksi sitä, että mielessä käy joskus ajatus, jotta tuonkin minä olisin tehnyt paremmin. Ennemminkin ammattiylpeydeksi.
-Timmy
[Tätä kirjoitettiin Sweet Child Of Minen bassoraidan soidessa päässä]
Musiikin, elo- ja valokuvien, kirjojen ja lehtien, sekä muun taiteen nauttiminen on huoletonta siihen asti kunnes niitä alkaa itse tehdä. Moni musiikkia vain äänen takia kuunteleva aistii rytmin ja melodian, sekä joskus joitain sanoituksia, mikäli ne osuvat sisikunnassa joihinkin juuri niille asioille varattuihin elimiin. Toki basson kuuluu tuntua munaskuissa ja kirpeät kitarat päälaen sisäpuolella, mutta syvempien aistimusten saavuttaminen vaatii tunnetiloja ja tekijältä oikeanlaista hoksnokkaa.
Jokainen vähänkään bändissä soittanut kuuntelee musiikista paljon enemmän, kuin kokonaiskuvan. Helposti on erotettavissa jokainen instrumentti ja useasti myös lauluraitojen määrä. Rytmityksen tai tietynlaisen riffikuvion kulku huomataan ja niistä innostuttaessa mahdollisesti jäljitellään omissa soitteloissa.
Sama pätee kirjoitetun ja lausutun tekstin kanssa. Vivahteista otetaan onkeen. 'Tämä on se asia, mitä en tohtisi itse käyttää missään, tuo taas se, jonka toivoisin itse keksineeni.' Muistaakseni eräs erinomaisen viihdyttävä turkulainen prosaisti joskus tokaisi, että kirjailija varastaa kaiken kuulemansa ja kirjoittaa sen ylös ennenkuin kollegat ehtivät.
Kääntöpuoli kokonaiskuvaa lähemmästä nauttimisesta on se vaihe, kun pääsy asian ytimeen on jokahetkistä, eikä useinkaan valinnanvaraista.
Kun luen lehtiä tai romaaneja, huomaan jok'ikisen kirjoitusvirheen ja sanan puuttumisen. Kun katson live-esiintymisiä, imuroin kaiken mahdollisen esiintyvien maneereista, joita voisin itse käyttää tietyllä jalostuksella. Bändikeikoilta tulee myös suhteellisen tarkkaan huomioitua instrumenttivalinnat, -vahvistimet ja niihin liittyvät efektilaitteet, valo- ja äänentoistokalusto, sekä koko komeuden esillepano esiintyjät ja rekvisiitta mukaanlukien.
Elokuvaa tai televisiosarjaa katsoessa tulee kiinnitettyä huomiota kuvaukseen, ohjaukseen, kuvauspaikkoihin ja näyttelijäntyöhön. Jokin pikkuseikka saattaa pilata tai kruunata kokonaisuuden. Huippunäyttelijän kasvoilla oikein tehty vähäinenkin ilmeen vaihto merkitsee suuria tunteita, jotka saattavat puolikiinnostuneen tuijotuksella jäädä huomaamatta.
Kirjoissa ja varsinkin artikkeleissa käytetty ilmaisumuoto ja sanalla leikintä saa suuren huomion allekirjoittaneelta. Ehkäpä juuri lukemanne tekstiosion takia. Joskus jopa kummastelen ääneen sanoma- ja aikakauslehtien julkaisujen tasoa.
Silti useasti nautin lähes kaikesta näkemästäni.
Enkä lukisi itserakkaudeksi sitä, että mielessä käy joskus ajatus, jotta tuonkin minä olisin tehnyt paremmin. Ennemminkin ammattiylpeydeksi.
-Timmy
[Tätä kirjoitettiin Sweet Child Of Minen bassoraidan soidessa päässä]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti