Tässä kohta viikon päivät naamalleni putoamisen jälkeen silmänalus mustana, puolet silmälumpiosta (niinhän se meni?) verenpunaisena ja silmäkulma tikattuna kulkeneena joudun toteamaan, että ruhjeettomat saavat parempaa palvelua! Kaupan hennot kesäkassat, kaikennähneet kioskin myyjät, pikaruokalan karvaiset sedät ja jopa se puolituttu huoltoaseman täti olivat vaitonaisia piestynnäköisen habitukseni kohdatessaan.
Laskin leikkiä, kuten aina, mikäli tilanteeseen vain huumoria mahtui. Hymyilin, tervehdin ja kiitin, niinkuin tähänkin asti. Silti ei uskallettu katsoa silmiin. Tai no. Silmään. Välteltiin aihetta. Kaikkialla muualla, paitsi levykaupassa.
Paikallisessa äänitemyymälässä asiointi sujui täysin tavallisesti. Marssin sisään, maleksin hyllyillä heräteostoksia etsien, pyysin asiakaspalvelijalta neuvoa erään pitkäsoiton paikallistamisessa, sain hakemani, maksoin, kiitin ja poistuin hymyillen uusia ääniaarteita kainalossani. Ilmeisesti laajan kirjon musiikin spektristä omaavalla kaupalla käy muutoinkin jos jonkinnäköistä asiakasta ja totta puhuakseni ovathan nuo levyillä esiintyvät artistitkin usein peruskuluttajasta ulkoisesti poikkeavia.
Edes lauantain keikalla ei allekirjoittanut saanut sen pidempiä katseita yli kaksisataapäiseltä yleisöltä kuin yleensäkään. Madhouse esiintyi ja yleisö kuunteli, hyppi, sekä riemuitsi. Erilaisen keikasta teki sekä sijainti, että vastaan ottava osapuoli.
Metelöimme Sauvossa keskellä metsää olevan leirikeskuksen pihalla. Telttakatoksen alle oli kasattu kotoisasti trukkilavoista estradi, ja yleisö velloi kosketusetäisyydellä. Äkkiarviolta kahdensadan neliön teltassa luulisi kaikuvan tyhjyyttään Johtoportaan asellessa paikalle, mutta vielä mitä! Tunkua oli kuin Hannikaisen ovella lauantaiaamusta. Paitsi että kaikki olivat selvin päin. Olimmehan partioleirillä.
Kovin vähän tiesimme tulevasta, kun kitaristin kanssa aamusta noudimme pakua lainaan. Ruosteenraiskaamaan kulkineeseen tavaroita lastatessaan loppuyhtye tuskin aavisti illan fiiliksiä. Allekirjoittaneella riitti kiirusta aamusta asti ensin teatterilla ja sen jälkeen miksauskeikalla, josta irtauduin tovin ennen iltayhtätoista.
Yllätyksekseni perillä ei harjoiteltu solmuja tahi halstrattu omatekoisilla onkivehkeillä pyydettyjä säynäviä, vaan pirskeet olivat ylimmillään ja koko bilekansa yhtä hymyä.
Ennen puoliltaöin alkavaa keikkaamme nautimme salaa auton sikaosaston bäkkärillä maltaiset ja toivoimme, ettemme pilaisi DJ:n villitsemän väen mieltä metelöinnillämme.
Yleisöstä lähti lopulta lähes enemmän äänisaastetta, kuin yhtyeestä. Yhdessä hypittiin ja huudettiin. Saatiinpa pikku pittikin etualalle. Encorea emme keikalle lähtiessämme ajatelleet tarvitsevamme, mutta toisin kävi. Yleisön reaktioista päätellen lavalla olisi yhtä hyvin voinut olla Negative tai Atreyu.
Se niistä ennakkoluuloista.
-Timmy
[tämän kirjoittaja on aina valmis yhtä loistokkaisiin keikkoihin]
Ps. Tänään on muuten ensi-ilta!
www.liedonkesateatteri.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti