Käännösrock?

Iskelmä, tuo kansantaiteen kevyt perimä, joka kuitenkin raskaana raastaa rocktyöläisen ja miksei tavan popkuluttajankin korvaa, soi tanssilavoilla ja radioissa. Haitarin, vaihtobasson ja rumpalin kynäotteen säestämänä laulaa reilulla vibratolla pehmyt mies- tahi naisääni kaihoisaa säveltä menetetystä rakkaasta, vastalöydetystä onnesta tai niiden kaipuusta.

Kun Tsingis khanin hetki lyö, lähdetään kolmatta linjaa takaisin Rööperiin tai Kalajoen hiekan kesäkaduille, tietävät kaikki sävelen jo ensitahtien jälkeen. Osa jopa laulaa häpeilemättä sheikki ali hassanin hopeisen kuun tai aikuisen naisen laivat -kappaleiden mukana.

Vaan monipa ei laula alkuperäisen sanoituksen mukaan. Aikuinen akka on alunperin italialainen sävelmä. Samoin alpakkainen kuu. Bad ding taasen versioi neukkukappaletta Parohody (Пароходы). Kaikki ne ovat kuitenkin suomeksi äänneltyinä suurmenestyksiä. Tuskin Bebe Vilperi on heittänyt montakaan keikkaa laulamatta Beatlesin Penny Lanesta versioitua Rödbergetiä.

Olen ystäväni idean pohjalta tässä viikon päivät sulatellut Islantilaisen, aiemmassa tekstissänikin mainitun Sólstafir-yhtyeen, mainiota kappaletta Fjara ja tutkinut analyyttisen kovan silmän kanssa sen tekstityksiä käännöstä tavoitellen. Löysinpä verkon perukoilta jonkun, toivomani mukaan pätevän, islantilaisen kääntäjän tekemän luonnehdinnan sanoitusten merkityksestä englanniksi. Ilman sitä olisin kai hukassa.

Käännösiskelmä on suomen valtaväestölle jo niin tuttu ilmiö, ettei sitä aina saata edes muistaa jonkun suuren ulkomaisen nimen levyttäneen täkäläisissä radioissa soivat renkutukset jo aiemmin. Ja usein paljon parempina. Käännösrock sen sijaan on jäänyt viimeisen puolen vuosisadan aikana käyttämättä. Kovin vähän ainakin olen aiheesta kuullut. Onhan vanhoista äänitteistä sorvattu särökitaroin ja isoin äänivallein nopeatempoisempia ja suurieleisempiä versioita jo maailman sivu, mutta käännöksiin eivät taida muut kuin Eläkeläiset nojata. Enkä sitäkään luonnehtisi rockiksi.

Laulu- ja soitinyhtye Mokoma on urallaan sanoittanut uusiksi kaksi Deathin kappaletta, joista jälkimmäinen löytyy Viides Vuodenaika -EP:ltä. Niissä on säilytetty alkuperäistä ideaa reilulla kädellä, mutta kuitenkin taivuteltu riimit suomalaisen korvalle kelpaavaksi.

Ajatushan on vallan mainio! Mokoma ei olisi mokoma ilman Annalan kotimaista tekstitystä. Lontoon murteella laulettaessa tutut kappaleet menettäisivät sen oman hehkunsa. Toki The Red Rooster toimisi kappaleellisesti, mutta tuskin monikaan huutaisi kertosäkeen mukana keikoilla 'the devils rooster!'

Pallomme on täynnään erinomaisia sävellyksiä. Enkä suinkaan tarkoita suuren veden takana olevaa Yhdysvaltain onnenmaata, vaan kotomaasta käsin katsottuna tuntemattomampia musiikin valtioita.

Kiitos nykypäivän interaktiivisen yhteiskunnan ja youtuben, olen saanut nauttia erinomaisesta rock-musiikista vielä suuren yleisön tietoisuuteen kartoittamattomista maista. Tahtoisikin kuulla erinomaisten suomalaisten sanoittajien, kuten Martikaisen, Hyyrysen, Rahikaisen tai edellä mainitun Annalan, lyyrisiä suorituksia esimerkiksi seuraavista kappaleista:
-Difonia: El Himno (Chile)
-Mundo Cao: Ordena Que Te Ame (Portugali)
-Mucc: Libra (Japani)
-Slot: 2Voiny (Venäjä)

Toistaiseksi saanen tyytyä sulattelemaan ideaa käännösrocklevyn tekemisestä joskus tulevaisuudessa ja koettaa saattaa Fjaran suomennoksen julkaisukelpoiseen kuntoon. Everlongin käännöstä odotellessa.

-Timmy

[tätä kirjoittaessa valitettavasti soivat päässä juuri nuo aiemmin luetellut iskelmät]