Heil Guggenheim

(Julkaistu 4.5.2012)


Toissapäivänä ilmoitettiin, jotta pari miljoonaa Helsingin pitäjälle maksanut Guggenheim-selvitys oli turhaa haaskua. Pistein 8 - 7 loppui kauluspaitain ja pikkutakkein noppapeli jälkimmäisten hävitessä, kun se eräskin liituraitapukuinen torkkui humalaansa pelikierroksella kuusitoista.

Mitä mieltä me kansalaiset, veronmaksajat olemme tästä? Yhtäältä ei asia Turkulaiselle niin paina ja asia panee hymyilyttämään, jotta taas ne siellä kansaimme pääkaupungissa omistaan tuhlaavat turhanpäiväiseen. Toisaalta nousee poskille kiukun puna. Mitä kahdella isolla rahalla saisi aikaan kulttuurin parissa Turun johto?

En uskalla edes arvata.

Tai yritetäänpäs. Parilla miljoonalla makselisi hiljan kuopattujen osakuntaravintoloiden vuokria tai edes osia niistä vuosikymmeniä. Kaupunginteatterin remonttiin palaisi varmasti sama summa. Logomo tuntuu pyörivän jo niin mainiosti, jotta kaffeerahan piffaaminen ylläpitävälle porukalle piisaisi. Saisiko Förille iloisen pikkusiskon yläjuoksulle kaavaillun kirjastosillan paikalle?

Entäs jos ostettaisiinkin jokaiseen teatteriin, suomalaiseen elokuvaan, konserttiin, iltamaan, jääkiekko-otteluun, oopperaan, keikalle, runoiltaan, stand-up showhun, gallerianäytökseen, museoon, Muumimaailmaan, Jukuparkiin, seksimessuille ja Talvi-Heikkiin kymmenen pääsylippua ja arvottaisiin ne joka päivä turkulaisten kesken. Vaatimuksena olisi lipun pakollinen käyttö.

Siinä saisi kulttuuria paikallisen kantaväestössa viihtyvä Irmeli, joka ei lauantaikaraoken villinnyttä Askoa suurempaa elämystä ole saanut sitten 70-luvun hippivuosiensa poikaystävän kyyditettyä häntä skootterillaan kengittä, turbosamaransa lähellä kiimaisena hääräävä ammattikoululainen Jami, jonka kulttuuritarjonta on pääosiltaan nidottuna GTi-Turbo-V12-lehden keskiaukeaman kalenteriin, pizzalaatikoiden kansiin sekä huonolaatuiseen verkosta imettyyn saksalaistranceen, ja kesät harrastemaanviljelevä Jarmo, joka ei ole ihan varma tarkoittaako kulttuuri sitä perämongoliassakin suosittua keittoa vai mökillä naapurin Ismon kanssa saunassa käytyä keskustelua siitä, kuinka vastarannalla kävi kerran Laamasen Hilma saunasta alasti uimassa. Ja vielä kahdesti.

Kun pyöristää kaikkien edellämainittujen pääsylippujen keskiarvon neljäänkymppiin, riittää lippuarvontaa jokaiselle armon päivälle seuraavaksi vajaaksi neljäksitoista vuodeksi. Reilut viisikymmentätuhatta turkulaista pääsisi nauttimaan siitä paljon puhutusta kulttuurista. Lähes joka kolmas siis!

Levyiltä kuuluu ääniä, sanovat. Äänet tulevat yleensä soittimista soittajiensa taikomina. Elokuva on joskus vain helpompi ja tuottavampi versio teatterista, jossa ilot ja surut välittyvät 3D-amoled-trinitronruutuja tuhat kertaa voimakkaammin. Tauluja on seinillä, mutta uusia näkee gallerioissa. Montako kertaa on tullut käveltyä kirjastoon sen vastapäisen ravintolan oven sijasta?

Saadakseen uusia vaikutteita on vain uskallettava sen oman pikku ympyränsä ulkopuolelle. Kulttuurin tuominen jokapäiväisen leivän ääreen ei ole helppoa, mutta se maksaa itsensä takuulla takaisin.

-Timmy

[tätä kirjoitettiin kulttuurittomassa tehtaassa illan Iron Sky:n näytöstä odottaen]