Luola ja olmit

(Julkaistu 19.4.2012)

Missä vaiheessa sitä voi sanoa erinäisten soittajien ja laulajien ryhmittymää yhtyeeksi? Missä vaiheessa soittoporukasta tulee oikeasti ja sanan täydessä merkityksessä bändi?

Kaikki alkaa jossainmäärin vakavaluontoisesta ajatuksesta alkaa tuottamaan ääntä yhdessä. Tulevat jäsenet ovat useasti jo tahoillaan hioneet instrumenttaalisia taitojaan ja ovat joidenkin yhteyksien kautta myös toisilleen väkisinkin tuttuja. Mistäpä sitä muuten tietäisi sanoa, että juuri tuo Yliopistonkadulla vastaankävelevä hampputukka on oiva bassotaiteilija, se kun ei millään muotoa habituksesta käy ilmi.

Kun jäsenistö on saatu haalittua kokoon alkaa yhteisen sävelen luonti. Vaikutteet, tyylisuunnat, esiintyminen, laulukieli ja tietysti kokoonpanon kuuntelijan mieliin polttava nimi ainakin ovat perustamiskokouksen esityslistalla.

Tämän jälkeen siirrytään treenikselle. Kämppä on useasti sotkuinen, tunkkainen rotankolo, jossa johtohelvetti peittää lattiaa ja tyhjät tölkit kalisevat nurkissa. Loukko, jonka laisia ovat tuhannet pihavarastot, isien kellarit, jälleenvuokratut tehdasrakennukset ja entiset toimistokolossit. Se homeinen betoniluola, jonka katto ajan saatossa peittyy läikikkäistä munakennoista ja seinät julisteista, keikkamainoksista tai graffiteista, on kuitenkin bändin koti.

Yhtyeet levyttävät, suurenevat, tekevät kiertueita ja TV-mainoksia, painattavat fanikrääsää lippalakeista vyölaukkuihin, silmälaseihin ja tekopeniksiin, myyvät stadioneja täyteen kolmella mantereella, lentävät omilla lentokoneillaan ja järjestävät hyväntekeväisyystapahtumia milloin minkäkin hyväksi, rikkovat hotellihuoneita ja keikoilla kitaroita, pitävät joskus pitkiäkin keikkataukoja, mutta palaavat aina uudestaan treenikämpälle.

Se yhteinen tila, jossa jokainen bändin jäsen on yhdenvertainen, josta kaikki ovat tasapuolisesti vastuussa, on se, mikä tekee kaveriporukasta bändin. Se on sulatusuuni, joka keittää ainekset kasaan ja jossa hitsataan yhteen ne pienimmätkin palaset, jotka tekevät ryhmän musiikista sen omansa näköisen. Treenikämpillä syntyvät yhtyeet, joita kuullaan keikkalavoilla.

Vaikka harjotustilaa voidaan pitää ehkä tärkeimpänä asiana koko yhtyetoiminnassa on se silti vasta synnytysosasto, varasto ja päiväkoti. Todellinen koulu alkaa ravintolan esiintymislavalta...

-Timmy

[Tämä kirjoitettiin treenikämpällä, jonka vuoronumero on yhdeksän.]