Harrastelijamuusikon jokaperjantainen avautuminen musiikista, sen lieveilmiöistä ja populaarikulttuurista ylipäätään.
maanantai 14. toukokuuta 2012
Maanantaikeikka
(Julkaistu 11.4.2012)
18:25 Sateisen maanantain iltana istun hybridibussin keskivaiheilla ja tuijotan ohiviistävää harmautta. Nuoriso keskustelee vilkkaasti äskeisistä jalkapallotreeneistään, pitkän päivän painaneet duunarit matkaavat koteihinsa ja muutama eläkeläinen tuijottaa kauhuissaan kanssani samalta pysäkiltä noussutta vanhan liiton punkkaria.
Allekirjoittanut on viettänyt ansaitsemaansa vapaapäivää kiireisen DJ- ja rockkeikkojen, teatterin ja roudauksen täyttämän viikonlopun jälkimainingeissa. Toveri J odottanee jo pöydässä pitkä huurteinen hyppysissään. Kohta Rock'n Wings-ravintolan oven saranat narahtavat.
19:40 Yliopistonkadulla on hiljaista. Muutama kiireinen harppoo lätäköitä väistellen. Me käyskentelemme ystäväni kanssa äskeisestä ateriasta kylläisenä, naureskellen milloin millekin matkalla kohti Klubia. Sade on lakannut hiljan ja ilma on niin raikas, kuin se nyt Turun kokoisen pitäjän ytimessä voi olla.
20:00 Hexvessel- nimellä lyöty oktetti kapuaa lavalle sankan savuverhon lomitse ja alkaa rauhallisen soittonsa akustisen 12-kielisen tahdeilla. Laulajan säyseä tulkinta keinuttaa kehdon omaisesti kohti syvien järvien ja tummien laaksojen mielikuvamaata, jonka kedoilla yksisarvinen on pikemminkin sääntö, kuin poikkeus. Toki itse en aivan täysin ymmärrä moisen otuksen ihmeellisyyttä. Onhan sekin vain lopulta hevonen, joka on toisesta päästä terävä.
21:30 Islantilaiset Sólstafir-karvanaamat aloittavat debyyttilevynsä ensisoinnuilla ja Klubilla tunnelma tiivistyy. Melodioita sumujen saarelta, välissä kliseisesti huikka Jack Danielsia kiertueen viimeisen Suomen keikan kunniaksi ja lisää räimettä tuplabasariin. Kun solisti laulaa islanniksi sielunsa riutumisesta, saattaa sen tällä kertaa todella aistia äänenvärissä ja hoikassa olemuksessa. Yleensä meikattujen rockkukkojen hoilatessa vastaavista aiheista jäävät moiset vuodatukset vain sananhelinäksi nahkabyysien ja wifebeatereiden venyessä ja paukkuessa.
22:45 Keikka loppuu hyvissä ajoin ennen iltayhtätoista. Koska seuraavana päivänä joudun leipätyöni ääreen vasta reilusti puolen päivän jälkeen, suuntaamme vielä Lehmään yksille sulattelemaan äskeistä settiä. Miellyttävässä atmosfäärissä sitä viihtyisi pidempäänkin, mutta ystäväni on aika rientää.
23:15 Hodarin jälkeen bussilla himaan ja tyytyväisenä erittäin hyvästä maanantaista pehkuihin.
Eräs toinen ystäväni, töistä palattuaan, vietti maanantai-illan tylsistyneenä sohvalla, väijyen ruudusta jotain kiinnostavaa. Illan mittaan sitä ei löytynyt. Kuitenkaan hän ei petiin päässyt ennen puolta yötä. Taas yksi paska maanantai.
-Timmy
[elämä on valintoja, maanantaikin on yksi niistä]
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti