Musaa pallon laidoilta

Maailmalla tapaa erilaisia ihmisiä rikkaasta köyhään ja hipistä snobiin aina merkillisimpiä ihmetyksiä myöden. Parhaat ovat usein muita reissareita ympäri palloa.

Samankaltainen ajatusmaailma, maailmankatsomus ja kokemus muista kulttuureista yhdistää ja lähentää eripuolelta palloa karanneita sieluja kuin kynttilä koita. Yhteisiä asioita löytyy kummallisista yhteyksistä. Ranskalainen tilailee armeijaylijäämää Varustelekasta, Ukrainalainen rakastaa kanssani Regina Spektoria ja Japanilainen saunoo.

Yhteinen ajatuksenkulku seuraa samaa polkua pitkin uuden ja vielä toistaiseksi tuntemattoman kaupungin kujia. Huonoimmillaankin tutustutaan hostellin parvekkeella, parhaimmillaan jaetaan yhteisiä uusia kokemuksia ja muistoja. Saunotaan ensimmäistä kertaa, nautitaan päivistä, illoista ja öistä, ja itketään yhdessä pitkäaikaisen haaveen epäonnistumista.

Mielettömistä tapahtumista saa rakkaita muistoja, joita ei videoilla, saati kuvilla voi muille välittää. Uusia ystäviä toivoo näkevänsä vielä joskus elämässään uudestaan muuallakin, kuin facebookin tilapäivityksissä. Nekin vielä yleensä itselle täysin tuntemattomalla kielellä.

Parasta antia kaiken muun äärimmäisen hienon päälle on vaihtaa listoja oman maan musiikin parhaimmistosta. Genrerajoista välittämättä uusi bändituttavuus on aina kotimaan radiosoittolistoilla kuulumatonta tavaraa ja toiselle tärkeä, joten sen on oltava väkisinkin edes osapuilleen viihdyttävää sorttia.

Ostin kotiintuomisiksi kolme levyä ja kasetillisen paikallista musiikkia Ukrainasta. Löysinpä vielä sporapysäkiltä vääntyneen vinyylikiekon jo valmiiksi pullottavaa reppuani täyttämään. Tätä kirjoittaessa en ole vielä päässyt makustelemaan uusia tuttavuuksia, mutta piakkoin Turku jo raikaa kasakkamusiikista.

Lärväkirjan kautta pitää vielä vaihtaa listaa ranskaan ja japaniin, jotta pitkän talven varalle on tuoretta kuuntelemista.

Uutta reisua suunnitellessa siirryn youtuben hämyisille kujille väijymään seuraavan kohteen parhaimmistoa, mikäli en satu saamaan paikallista apua. Siihen asti; Будьмо, Salut ja Kampai!!

-Timmy

[Tätä kirjoitettiin vain ravintoloissa]

Reissatessa rentoutuu

Kolmas päivä Ukrainassa on vasta aluillaan, mutta retkueemme on jo aika lungisti tottunut elon verkkaiseen tahtiin. Paikallisilla tuntuu olevan kiire milloin minnekin. Autot kulkevat keskustassa lähemmäs sataa ja ihmismassa tungeksii metrossa ja juoksee pitkissä liukuportaissa.

Istumme parhaillaan aamiaisella hostellimme alaoven vieressä olevassa viinibaarissa jo kolmatta tuntia. Aamukahvi vaihtui omeletin jälkeen aamusangriaan ja taustalla soi länsimainen, lähes jokaisesta Turunkin ravintolasta tuttu konemusiikin, puhelaulun ja autotune-äänisen naisartistin yhdistelmästä koottu soittolista.

Eilen illalla viihdyimme rock-klubilla paikallisen coverbändin veistellessä lastuja kuuskymmen- ja seitsemänkymmenluvun parhaimmistosta. Yhtyeen tauotellessa kuulimme muutaman paikallisen ska-biisin ja erään rock-pop-dance-plörinän haitarilla ja viululla höystettynä.

Toisen maailmansodan museon pihamaalla kaikui paikallinen Reijo Taipale, mutta kovinkaan paljon muutoin emme ole lokaalin musakulttuurin kanssa päässeet tekemään tuttavuutta. Illan päätavoitteena onkin päästä kuulemaan periukrainalaista soitantaa, jollei livenä, niin ainakin levyltä. Käytännössähän emme ole lainkaan tietoisia Kiovan lahjoista musiikkitähtitaivaalle, emmehän ole törmänneet vielä ensimmäiseenkään levykauppaan.

Etsinnät jatkuvat 27-asteen helteessä, välittämättä allekirjoittaneen shortsittomuudesta.

Miehet, asemiin!!

-Timmy

[lauantain Chernobyltouria odotellessa]

Siispä rokki soi...

Taas on maisteltu pohjoisen tunturipurojen raikkautta, enkä suinkaan tarkoita mallasta tummansinisestä tölkistä, vaan ehdasti sitä itseään Suomen korkeimman tunturin puroista. Rakkaa on tallattu ja  kivikasaa ylitetty kolmena eri vuorokautena.

Lapin karun luonnon hiljaisuus pysäyttää Turun tohinaan tottuneen. Kun tuulen valitus autiotuvan nurkissa vaimenee, on niin hiljaista, että koskee. Aikansa kuunneltuani totesin silti jukeboksin pyörivän vanhaan tuttuun tapaan.

Pään sisällä vaihtuu biisi edellisen kyllästyttäessä tai jäädessä junnaamaan paikalleen. Tiedättehän sen kappaleen, josta muistaa alun muutamat riimit, mutta se puuttuva linkki säkeistön ja kertosäkeen välillä on nimensä veroinen. Toinen vaihtoehto tilanteelle on usein korvamadoksi jäävä tuttu kertsi, joka lyhyenä toistaa itseään uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja......

Silti koko maastossaoloaikani sisäinen radio jatkoi soittolistojensa pyöritystä. Välillä piti oikein yrittää olla kuuntelematta mitään, mutta laihoin tuloksin.

Minkäpä teet. Musiikki on joskus läsnä  oikein vaivaksi asti. Tälläkin hetkellä kasaan eilisestä samoilla silmillä aloitettua pakettia Laitilan Tehdas-festivaaliin. Ja päässä soi Dropkick Murphys, joka oli pakkorako toverini laulettua kappaletta, jossa voittopokaalia saunotetaan. Lempibiisit auttavat usein huonojen kappaleiden jäädessä soimaan. Kuulemma Smoke on the water on niin tuttu ja turvallinen, jotta sillä lähtee sitkeämpikin liero käytävästä.

Tuleville iltapäivänokosilleni toivon jotain erittäin kevyttä...

-Timmy

[Tätä kirjoitettiin erittäin väsyneenä lavan reunalla tauolla haukotellen.]

Ääniteturisti

Matkustus, tuo elämän aromisuola, joka janottaa hetkittäin raskaan arjen duunaria milloin kavereiden reissukuvina feispuukissa, milloin lehtien matkailutoimittajien maksetuissa mainoksissa. Kaipuu poies on monella suuri. Ruohon on oltava vehreämpää raja-aidan tuolla puolen.

Lomilta palatessa on allekirjoittaneella ollut monasti jo seuraava reisu mietittynä. Joskus jopa maksettuna. Tänä vuonna kohteina on kotimaan huippumatkailua ja vuosikymmen sitten vielä extreme-osastoon kuuluva, joskin nykypäivän mittapuulla tarkasteltuna jo arkisempaa reissaamista lähennyt kahdeksankymmenluvun katastrofiydinvoimala. Julkaisuhetkellä julkaisija kapuaa jo kohti Haltin lakipistettä toivottavasti auringonpaisteessa.

Kumpaisestakaan kohteesta tuskin suoranaisesti löytyy matkamuistoja, kuvia ja olotiloja lukuunottamatta. Kiviä voi kantaa rinkassaan korkealta, mutta tuskin ylimääräinen paino selällä houkuttaa. Saastuneelta alueelta ei ilkeä muassaan mitään tuoda järkisyihin vedoten, vaikka erikoisuudentavoittelun nimissä palanen vanhaa Pripyatia kiinnostaisikin.

Lähikylistä ja -kaupungeista sen sijaan aion kotiintuomisia tonkia. Mikä onkaan autenttisempi matkamuisto, kuin se juuri sillä tietyllä paikalla sävelletty ja kaiverrettu äänituotos. Tallenteita olen raahannut levykaupalla matkoiltani jo aiemminkin. Jotkut ovat hyviä ja toiset keskinkertaisia tuotoksia, mutta varmaa on, ettet kotimaan äänitemyymälästä Dublinin pikkubändin ensilevyä löydä. Portugalilaisen fadomusiikin ystäviä tuskin tunnen ensimmäistäkään, mutta kuultuani keikan Bairro Altossa eräänä maaliskuisena lauantaina sijoitin osan oluisiin varaamistani lanteista solistin tuotantoon.

Mikäli joskus ikävöin takaisin Venezuelaan, riittää silmiensulkemisen saundträkiksi Luis Silvan kappale Ella o el, ja taas tunnen Karibianmeren auringon punoittavalla hipiälläni. Islannin keskimaan tuulten kutsuessa on paikallaan pyöräyttää levylautasella Mugisonia, jonka satuin myös näkemään ilmaiskonsertissa Westfjordseilla. Sloveniasta muistan pienen, mutta sitäkin asiallisemman levykaupan, jonka kaltaisen tahtoisin joskus itse perustaa. Siellä soi Carnaval. Tätä listaa voisi jatkaa pitkään. Tukholman kirpputorilöydöistä siihen yhteen Lissabonilaisen yhtyeen levyyn, jota en ole vieläkään saanut omakseni ankarasta haluamisesta huolimatta.

Uusia löytöjä voi toki tehdä siitä lähikaupastakin. Siis musiikkisellaisesta. Kyllä ne sieltä neuvovat paikallisuudet esiin, jonseivät nimet ole vielä tuttuja. Mielestäni jokaisessa liikkeessä saisi olla yksi Local-nimikkeen alla oleva laatikko juuri näitä varten.

Ostatpa tuliaisesi sitten fillarimatkan päästä tai pallon toiselta puolen, tuet paikallista ääniteteollisuutta ja parhaimmillaan sekä autat pientä aloittelevaa pumppua nousukiitoon, että saat omaan kokoelmaasi helmiä, jotka tuovat kaikki ne ihmisaistein tunnistettavat fiilikset lähelle pelkällä play-napin painalluksella.

-Timmy

[Tämä kirjoitettiin viimeisen työpäivän aikana odottaen seuraavan aamun valkenemista lomaan]

Muotia ja musiikkia

Jokaperjantainen hajatelmani on kokenut jo kaksi karilleajoa. Viikon yleensä parhaalle päivälle määräämäni deadline on ylitetty siis toistamiseen. Toissaviikolla olin niin kiireinen festarijärjestelyjen keskellä, etten ymmärtänyt julkaista lainkaan oikeana päivänä. Viimeviikon makasin kuumeessa sängynpohjalla. Selityksiäkö? Mahdollisesti.

Turtana vällyissä vuoroin hioten ja palellen yritin saada ajatusta kasaan kirjoittamiseen asti. Turhien taistelujen jälkeen Lentsu sai luovutusvoiton. Kuumeen noustessa huomaan älykkyysosamäärän laskevan samaa tahtia. Maallisen tomumajani keskuslämmityksen säätyessä vajaaseen neljäänkymmeneen asteeseen ei kiinteistöautomaation koneisto enää jaksa pyöriä kuin säästöliekillä.

Jopa eräs rakkaimmista harrastuksistani, syöminen, jää valitettavan vähälle. Muista askareista puhumattakaan. Kun nälkä sitten sairauden laannuttua palaa, saapuu mukana moni muukin tahto. Ulos on päästävä, vaikka Bonanzasta olisi vielä katsomattomia tuotantokausia jäljellä ja Silmarillion alkutekijöissään. Ystäviä olisi mukava ta-va-ta, nyt kun alkaa taas nähdä väreissä ja näyttää elävältä. Mikäli olisin täydenkuun aikaan vieraillut kuumeisena lähihuoltoasemalla, olisi pippurisuihkekuorrutus ollut varmaa, vaarnoista ja hopealuodeista puhumattakaan. Peilistä katsoi otus kuin haudasta lomalla.

Yritin tarttua kuulakynään muutamaan otteeseen. Ruutupaperillle sain loihdittua muutaman ristinollan ja otsalta valuvia hikitippoja. Manuaalisen työn unohdettuani yritin hoitaa samaa ajatuksellisesti. Pyörittelin aihealueita mielessäni todeten tovin kuluttua oleva yhtä kykeneväinen ajatustyöhön kuin ujo päästäinen karhunkaatoon. Unta kaaliin ja uutta yritystä seuraavana päivänä.

Valitettavasti herätessäni taas aamukahdeltatoista vointi oli edelleen hutera. Se niistä blogikirjoituksista, niistä ja tuhise.

Jälkeenpäin ajatellen olisi härskillä tavalla mielenkiintoista lukea kuumeisena kirjoitettua tekstiä. Tuskin siitä moni lukija olisi kostunut turhautumishaukotuksia kummempaa, mutta itse olisin voinut löytää uusia ulottuvuuksia sanailuistani. Mukahauskaa tekstiä kun tulee väännettyä välillä ruuvipenkissä asti, jos ei tunnu muutoin asettuvan.

Olen mielenkiinnosta käynyt selailemassa suuria ja tunnettuja blogeja. Useimmat koskevat muotia, osa chilin tai muun marjan kasvatusta, jotkut glamourintäyteistä seiskajulkkiselämää. Omaa kissanhäntää nostaakseni on pakko mainita, jottei niistä kovin lennokasta tekstiä löydy ja vitsiosastokin on enemmän jokapäiväisen kaduntallaajan 'Älä helvetissä, Komisario Palmu!' -tyylistä, kuin tämä aavistuksen kierolla hienovireellä laulava huumorin banjoni.

Kuvia niissä tuntuu olevan tekstiä enemmän ja julkaisutiheys joskus ennemminkin tunteja, kuin päiviä.

Käsittelin itse blogia ja bloggaamista eräässä aiemmassa 'postissani', kuten yleisesti näyttää olevan näissä piireissä tapana mainita. Weblog, nettiloki ei todellakaan näytä kollegoillani olevan kovinkaan kaukana todellisuudesta. Ensin kuvataan aamiaista seitsemällä eri kuvalla. Muutaman tunnin päästä ystävän kanssa maistellaan trendikkäässä ravintolassa lounasta, iltapäivästä kommentoidaan sen erään BB-tyypin asukokonaisuutta ja iltamyöhästä julkistetaan kuvia uusimmasta kenkäostoksesta. Materiaalia siis riittämiin, kuin innokkaimmilla FB:n käyttäjillä.

Tosiasiassa näissä blogeissa keskitytään silti pitkälti aiheeseen. Chiliä kuvataan eri kasvuvaiheissa, kellohameet heilahtelevat kaupungilla ja kenkiä venytetään kostein sukin. Tekstipuoli on toisinaan köyhää, mutta kuvia julkaisuista löytyy kyllin.

Otetaanpa täälläkin siis vaari ajatuksesta ja lopetetaan tämä turhanpäiväinen jaarittelu. Aiheeseen siitä! Musiikki on hienoa! Ostin levykaupan alesta Queens of the stone agen Songs for the deafin. Siinäpä vasta mainio lätty. Ai ai. Pannaanpa oikein kuva tästä kuukauden äänitteestä työmaan ratiossa, niin tulee suuren maailman tuntua.

Jatkossakin aion tyytyä pakinoimaan. Mutta aiheesta.

-Timmy

[Tätäkin kirjoitettiin kipeänä, mutta eri paikasta. Kantapäästä.]