Musiikkitekniikan Maailma

Jos instrumentteja ja välineistöä kulutettaisiin printtimediassa kuten autolehtien palstoilla ajoneuvoja ja oheismateriaalia, olisivat musiikinalan julkaisut aika erilaista luettavaa nykymalleihin verrattuna.

Musiikkitekniikan Maailmassa pääjuttuna olisi kahdeksan eri kitaravahvistinmallin kestotesti rockbändin keikkarundilla ympäri eurooppaa. Kliiniset äänikokeet tehtäisiin superherkillä mikrofoneilla ja varta vasten ohjelmoiduilla tietokonesoftilla ennen ja jälkeen rundin. Tarkka päiväkirja kertoisi käyttöajat ja mahdolliset kaltoinkohtelut.

Olisi lähikuvaa vesisateen kostuttamasta kaapista tai putket kuumana hehkuvasta nupista. Kannessa kaikki vahvarit olisi aseteltu joko riviin tai päällekkäin vastakkainasettelun maksimoimiseksi.

Sivulla kuusi arvioitaisiin uusien kitaraefektipedaalien patterinkulutusta ja ledien kirkkautta sisarmalleihin verrattuna. Seuraavalla aukeamalla Flea kertoisi omasta bassonkielivalinnastaan ja lukijalle näytettäisiin diagrammeja äärimmäisistä kieltenvenytystesteistä.

Amerikan länsirannikon lämmössä valmistettua rumpusettiä piestäisiin Kilpisjärvellä kolmenkymmenen asteen pakkasessa etsien ensimmäistä rungon halkeamiskohtaa. Äärimmäisiin olosuhteisiin vietäisiin myös Kouvolan harmonikkatehtaan halvin ja kallein pirunkeuhko. Sademetsän kautta afrikan kuiville aroille.

Puolen sivun jutut kertoisivat miten saat helpoiten treenikämppäsi pysymään siistinä näillä ykseinkertaisilla ja edullisilla tavaransäilytysvinkeillä. Keskiaukeaman kalenterityttö poseeraisi instrumenttikaapelivyyhdin kanssa roudarinteippiin verhoutuneena. Tarvikkeet-sivun alle toimittajatiimi kokoaisi uudenmallisia plektroja, led-valollisia kapulapusseja, hiilikuituisia sordiinoja tai muuten vain vanhan mallisia, mutta uudella värillä olevia hyödykkeitä.

Loppuvaiheilla lehteä olisi sivukaupalla erilaisia välineistön koeajoja, joissa faktalaatikossa olisi käynnistysaika, sähkönkulutus, desibelitaso, lisävarusteet, hinta ja plussat sekä miinukset. Niitä seuraisivat tee-se-itse -miesten huolto-ohjeet pianonvirityksestä viulun jousen rakentamiseen.

Nippelitiedon suurinta antia olisivat instrumenttien räjäytyskuvat ja kytkentäkaaviot, sekä otokset laitteistoista purettuna osa osan vieressä.

Odotan innolla Soundin ja Jallun yhteistuotosta...

-Timmy

[Tätä kirjoitettiin Tuulilasia luntaten]

Hattuja ja haukkuja...

Havahduin vapaapäiväni aamusta naapurin epätahtiseen naputteluun. Taulut löysivät paikkansa alle kymmenen minuutin, muttei uni enää vaivautunut ajelehtimaan takaisin oven ali.

Kasailin ajatuksiani aamuteeveen äärellä, jossa joku puhui jotain Antti Tuiskusta. Raskaamman musiikin ystävänä tuhahdin totutusti nimen kuullessani.

Onneksi kukaan ei kuullut.

Tuisku on kulkenut omaa vankkaa polkuaan Idolsista päästyään. Meikäläiset hevipetterit naureskelevat tanssivalle popparille, joka näyttää julkisestikin tunteensa. Heitellään halpaa vitsiä artistin ja kuulijakunnan seksuaalisista suuntautumisista. Moni varmasti jo laulukilpailun alkaessa nauroi pohjoisen pojalle ja lupasi syödä hattunsa, jos 'tuosta joskus vielä jotain tulee'.

Toisinpa kävi. Päähineet maiskutettiin.

Tuisku tiesi jo kisaan osallistuessaan, mitä halusi. Oman tyylin lanseeraus onnistui mitä parhaiten. Vankka sitoumus tekemistään kohtaan ja määrätietoinen askel vievät. Keskikaljakuppiloissa varmasti virnuillaan tanssijalle vieläkin, mutta jos hän vilauttaisi palkkakuittiaan irvijöille uskoisin maltaisen huljahtavan väärään torveen.

Sama pätee Jenni Vartiaisessa. Allekirjoittanutta kysyttiin joskus Jenniä kuuntelemaan. Tokaisin virnistellen lähteväni naista kyllä katsomaan. Vaikken koskaan keikalle asti mennyt, myönnän olleeni väärässä. Uusi albumi Terrakin myi kolmessa päivässä tuplaplatinaa. Ei paskemmin Popstarsilaiselta.

Onhan meillä esimerkkejä vaikka kuinka. David Bowie, Elton John, Robbie Williams, Michael Monroe, Michael Jackson tai Eminem. Kaikki erilaisista lähtökohdista oman tiensä kulkijaksi. Ja vielä monille idoliksi ja esikuvaksi. Varmasti heille naureskeltiin. Minäkin viimeiselle. Saa nähdä, mitä vielä tulee Robinista.

Oma hattuni pidän visusti tallessa...

-Timmy

[Tätä kirjoitettiin syksyn viedessä viimeiset lehdet pihan vaahterasta]

Aikakautensa kutakin

Köyhä opiskelijakin pröystäilee silloin tällöin, vaikkakin tarkkaan harkiten. Luksuselämän rahankäyttö korreloi tulotilanteeseen. Pakkasin siis vähäiset vaihtovaatteni, kameran, läppärin ja eväät Jugoslavian armeijan ylijäämästä ostettuun putkikassiin ja painuin halvoissa mokkasiineissani sateeseen. Tilasin itselleni alaovelle kumijalan ja istuin ministerinkyydissä satamaan asti. Suurehkon Merssedeksen nahkalauteilla olo oli kuin Breznevillä Zilissä.

Luksus päättyikin sitten satamaan. Vaikka itämeren porauslautassa on käytössä oma viihtyisä yksiö eriöineen, ei siitä ikkunattomasta hikikopista juuri hehkutettavaa heru. Käytössäni on tosin lahden vastapuolella auto, kuljettaja, asunto ja paikallisopas, jotka höystävät viikonloppua L-mausteella. Illalla on määrä suunnata Söderiin levykauppoja koluamaan.

Turkulainen kuljettajani kertoi matkanneensa kahdeksankymmentäluvulla Lontooseen levyostoksille. Nykyajan nuori ei voisi edes kuvitella moista, kaiken kun saa netistä alta viikon kotiinsa, diginä alta viiden minuutin.

Koska rakastan levy-, kirja- ja soitinkaupoissa koluamista tunsin outoa kaipuuta aikakauteen, jossa en edes elänyt äidin helmoista metriä - kahta etäämmällä. Nykypäivän musiikinkuluttaja saa verkosta kaiken haluamansa. Rahalla viimeistään. Allekirjoittaneenkin postiluukusta tipahti keskiviikkona vuoden -51 vinyyli. Alkuperäislevytys oli lähes soittamattomassa kunnossa ja kusti polki sen suuren veden takaa reilussa viikossa.

Kolmekymmentä vuotta sitten yhtä vanhan levytyksen etsiminen olisi ollut työlästä ja hermoja vaativaa, mutta kuvitelkaapa sitä löytämisen riemua. Suurten kansien kääntely hämyisessä kujakaupassa vie voiton kirkkaan lednäytön selaamisesta.

Vuosikausia olen itse halunnut juuri ostamaani seiskatuumaista vaatimattomaan kokoelmaani. Kun eräänä päivänä sitten päätin sen hankkia, olin luottokortilla hoitanut ostoksen ja postimaksun muutamassa minuutissa.

Nykypäivän mutkattomuus vie osan etsimisen ja löytämisen nautinnosta. Asioiden helppous ei tuota samaa onnistumisen riemua, kuin muutama vuosikymmen sitten. Aikakoneella matkaisin mieluusti noihin nostalgiantäyteisiin, seepianvärisiin hetkiin. Työmies holkissa savuten selailisin vinyylilevyjä, jotka ovat tähän päivään mennessä jo kartalta kadonneet.

Inhottavasti en muista mihin aikakoneeni parkkeerasin. Tai siis milloin...

-Timmy

[Tätä kirjoitettiin Tukholmassa digiajan soidessa jumputtaen kahvilan tastakaiuttimista]

Surf's up!

Kanavasurffailu on joskus tajunnänräjäyttävän, ehkä mielettömän tai jopa ällistyttävän tylsää. Kun aika mataa jo valmiiksi, ei kuravisailujen ja ruåtsinkielisten kokkiohjelmien ihmettely ruudulta tuo juuri piristettä. Surffiinhan päätyy, kun jokin mielenkiintoinen loppuu, taukoilee tai ei ole vielä alkanut ja ylimääräistä aikaa pyritään käyttämään johonkin mahdollisesti viihteelliseen sohvan uumenissa löhöilyn ohella.

Radiosurffailu ajaa saman asian. Autoillessa tuhannen kilometrin päivätaivalta ei aina jaksa ihmetellä levykokoelmansa helmiä vaan pyrkii tyytymään tarjolla olevaan materiaaliin. Kanavia etsitään sitä mukaa, kun kuultu ei miellytä. Mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä suppeammaksi käy tarjonta. Välillä Äkäslompolo - Inari ei kuulu, kuin Ylen yksi, ja sekin pätkimällä.

Nettisurffauskin on nykyihmisellä (homo sapiens piger) hyvin tapariippuvaista. Käydään feispuukissa, iltalehdessä, jäkisfoorumilla, vitsisivustolla, feissarimokissa, blogissa ja sitten on jo tylsää. Kaikki neljä ja puoli miljardia sivua netissä tulee selattua alta puolen tunnin.

Onneksi meillä on youtube.

Tuo paskatuubiksikin nimetty videosivusto pitää sisällään tiivistetyn version koko internetistä. Siellä voit opiskella kiinaa, talonrakennusta, chilinkasvatusta tai videokuvaamista. On viihdesarjoja, DIY-leffoja, kuvakollaseja ja dokumentteja. Juutuupissa jaellaan omia matkakertomuksia, laitetestejä, mielipiteitä tapahtumista ja ihmisistä.

Youtubesurffaus on kolmen edellä mainitun summa. Pelkällä kirjainhaulla pääsee toiselle puolelle palloa yhdellä klikkauksella. Merkillistä musaa paiskautuu tärykarvoihin nuorten autotalleista tai livekeikoista. Ei levy-yhtiöiden sensuuria tai isolla rahalla, monella säveltäjällä, sanoittajalla ja muusikolla tehtyä, mukahienoa ripulia. Luovien muusikoiden luonnoksia. Heidän ystäviensä kuvaamia musaviedoita. Yhtyeiden yhteiskeikkoja.

Jos video ei tyydytä, aukeaa vieressä mahdollisuuksien lista.

Peter Von Baghia lainatakseni: Antoisaa elokuvailtaa...

-Timmy

[Tätä kirjoitettiin vanhan surffilöydön soidessa taustalla]