Luksus päättyikin sitten satamaan. Vaikka itämeren porauslautassa on käytössä oma viihtyisä yksiö eriöineen, ei siitä ikkunattomasta hikikopista juuri hehkutettavaa heru. Käytössäni on tosin lahden vastapuolella auto, kuljettaja, asunto ja paikallisopas, jotka höystävät viikonloppua L-mausteella. Illalla on määrä suunnata Söderiin levykauppoja koluamaan.
Turkulainen kuljettajani kertoi matkanneensa kahdeksankymmentäluvulla Lontooseen levyostoksille. Nykyajan nuori ei voisi edes kuvitella moista, kaiken kun saa netistä alta viikon kotiinsa, diginä alta viiden minuutin.
Koska rakastan levy-, kirja- ja soitinkaupoissa koluamista tunsin outoa kaipuuta aikakauteen, jossa en edes elänyt äidin helmoista metriä - kahta etäämmällä. Nykypäivän musiikinkuluttaja saa verkosta kaiken haluamansa. Rahalla viimeistään. Allekirjoittaneenkin postiluukusta tipahti keskiviikkona vuoden -51 vinyyli. Alkuperäislevytys oli lähes soittamattomassa kunnossa ja kusti polki sen suuren veden takaa reilussa viikossa.
Kolmekymmentä vuotta sitten yhtä vanhan levytyksen etsiminen olisi ollut työlästä ja hermoja vaativaa, mutta kuvitelkaapa sitä löytämisen riemua. Suurten kansien kääntely hämyisessä kujakaupassa vie voiton kirkkaan lednäytön selaamisesta.
Vuosikausia olen itse halunnut juuri ostamaani seiskatuumaista vaatimattomaan kokoelmaani. Kun eräänä päivänä sitten päätin sen hankkia, olin luottokortilla hoitanut ostoksen ja postimaksun muutamassa minuutissa.
Nykypäivän mutkattomuus vie osan etsimisen ja löytämisen nautinnosta. Asioiden helppous ei tuota samaa onnistumisen riemua, kuin muutama vuosikymmen sitten. Aikakoneella matkaisin mieluusti noihin nostalgiantäyteisiin, seepianvärisiin hetkiin. Työmies holkissa savuten selailisin vinyylilevyjä, jotka ovat tähän päivään mennessä jo kartalta kadonneet.
Inhottavasti en muista mihin aikakoneeni parkkeerasin. Tai siis milloin...
-Timmy
[Tätä kirjoitettiin Tukholmassa digiajan soidessa jumputtaen kahvilan tastakaiuttimista]
Koska rakastan levy-, kirja- ja soitinkaupoissa koluamista tunsin outoa kaipuuta aikakauteen, jossa en edes elänyt äidin helmoista metriä - kahta etäämmällä. Nykypäivän musiikinkuluttaja saa verkosta kaiken haluamansa. Rahalla viimeistään. Allekirjoittaneenkin postiluukusta tipahti keskiviikkona vuoden -51 vinyyli. Alkuperäislevytys oli lähes soittamattomassa kunnossa ja kusti polki sen suuren veden takaa reilussa viikossa.
Kolmekymmentä vuotta sitten yhtä vanhan levytyksen etsiminen olisi ollut työlästä ja hermoja vaativaa, mutta kuvitelkaapa sitä löytämisen riemua. Suurten kansien kääntely hämyisessä kujakaupassa vie voiton kirkkaan lednäytön selaamisesta.
Vuosikausia olen itse halunnut juuri ostamaani seiskatuumaista vaatimattomaan kokoelmaani. Kun eräänä päivänä sitten päätin sen hankkia, olin luottokortilla hoitanut ostoksen ja postimaksun muutamassa minuutissa.
Nykypäivän mutkattomuus vie osan etsimisen ja löytämisen nautinnosta. Asioiden helppous ei tuota samaa onnistumisen riemua, kuin muutama vuosikymmen sitten. Aikakoneella matkaisin mieluusti noihin nostalgiantäyteisiin, seepianvärisiin hetkiin. Työmies holkissa savuten selailisin vinyylilevyjä, jotka ovat tähän päivään mennessä jo kartalta kadonneet.
Inhottavasti en muista mihin aikakoneeni parkkeerasin. Tai siis milloin...
-Timmy
[Tätä kirjoitettiin Tukholmassa digiajan soidessa jumputtaen kahvilan tastakaiuttimista]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti