Hail The Telemarketers!

Kävin perin erikoisen puhelun lehtikaupustelijan kanssa alkuviikosta. Myyjä (M) soitti minulle (T) juuri siinä vaiheessa, kun suoritin satasen aitoihin nopeudessaan ja näyttävyydessään verrattavaa työvaatteiden vaihtoa. Selkä märkänä revitetyn päivän jälkeen vapaalle siirtymiseen ei mielellään käytä yhtään sen enempää aikaa, kuin siihen on pakko. Poispääsyn odotus on kuin ala-asteen historiantunnilla silmät naulittuina matelevaan minuuttiviisariin.

Asiaan. Siis näin:

M: Lehtiväkisinmyyntifirma Nimettömästä Turo Tyrkyttäjä tässä hei! Olette osallistuneet lukijakyselyymme viime vuonna ja...

T: En muuten ole.

M: No siitä nyt on vuosi aikaa. Asia voi unohtua helposti, koska...

T: Kyllä aivan. Alle kolmekymppisillä on useasti nykyjään jo dementiaa.

M: Mutta kuitenkin asia on nyt niin, että kaikki 2760 vastannutta saavat kolmen kymmenen euron arvoisen edun tilatessaan meiltä jonkin näistä lehdistä, jotka...

T: Mulle tulee jo Soundi ja Helvetin Enkelien jäsenlehti. Ne ovat ainoat, joita luen ja aion lukea.

(Tässä vaiheessa aloin hiiltyä, vaikka kaupustelija pitikin rykäisytauon Enkeleistä valehdellessani.)

M: Soundi onkin erinomainen lehti. Mutta nyt olisi mahtava tarjous vain sinulle...

T: Kuule, mulla ois mahtava tarjous VAIN sinulle, koska soitit juuri tähän numeroon. Mä myyn sulle kunnon polkupyörän.

M: En minä tarvitse polkupyörää, minulla on...

T: No mutta sepä hyvä tässä fillarissa onkin, kun se ei maksa mitään, vaikka sitä seisottaisi pyöräkellarissa. Lisäksi saat tilaajalahjana rikkinäisen pumpun ja tavarakorin, joka tosin varastettiin toissa kesänä, mutta oli niin hyvä kori, ettei toista moista kuunaan löydä. Tämän lisäksi...

M: Kiitos hei.

Väkisinmyyntiä harrastetaan kuluttajalle jo alusvaatteiden, lehtien, kanavapakettien ja vaikka minkä myyntiartikkelin kanssa, mutta musiikkia ei kukaan puhelimitse vielä kauppaa. Kuvitelkaapa tilanne, jossa teille soitetaan ja kysellään, että oletteko kuulleet For The Imperiumin Sudden Death -kappaletta maaliskuun ensimmäisenä julkaistavalta Hail The Monsters -albumilta? Tässä olisi teille musiikkinäyte. Nyt levy kotiin toimitettuna vain sen ja sen verran.

Kuinka helppoa. Itsekin tahtoisin Biffy Clyron ja In Flamesin tuoreimmat, mutta kun sinne levykauppaan ei tunnu ikinä ehtivän.

Matkapuhelin kulkee taskussa kuitenkin jo lähes jokaisella. Monella siitä löytyy musiikkia tai suoratoistopalvelu. Miksei se toimisi myöskin levykauppana. Jos sama tuttu myyjä soittelisi minulle kolmen viikon välein suositellen edellisten ostosteni perusteella uutta kuunneltavaa, olisin kanta-asiakas mielelläni. Nettikaupasta kun ei hyvää ystävällistä palvelua saa, oli se kuinka nykyaikaa tahansa.

Puhelinsoittoa odotellessa...

-Timmy

[Tätä kirjoitettiin Itämerellä Silja Linen typerän la-la-la-la-la la-la-la-la-la -tunnarin soidessa taustalla]

Kohta loppuu sillit...

'Kaikki häipyy, on vain nyt', kirjoitti Martti Syrjä ruutuvihkonsa marginaaliin joskus vuoden -85 lopuilla. Saman vuoden, josta hän mainitsi toisaalla, että 'Kauan on aikaa siis'. Ristiriitaisin aatoksin päättyy myös tämänhetkinen työurani, joka täyttäisi seitsemän huhtikuussa. Päälimmäisenä on helpotus tiedosta, että en joudu jäämään seuraavaksi neljäksikymmeneksi vuodeksi odottamaan eläkkeellepääsyä harmaantuvana, tylsistyneenä duunarina elintarviketehtaan varjossa, vaan määrään itse seuraavat askeleeni elon poluilla. Tai ainakin välillisesti.

Ajatuksena on uusi suunta ja haku ammattikorkeaan linjalle, jolla mahdollistan itselleni tulevaisuudessa luovaa työtä olevan ammatin. Enää pitäisi päästä kokeeseen ja hyväksytyillä pistemäärillä läpi.

Realismi ja kyynisyys pahaa maailmaa kohtaa alkaa kai nostaa päätään iän karttuessa. Ei näillä bändin liksoilla paljon asuntoja ostella. Hyvä, jos edes retkitelttaa. Niinsanottua lopullista läpimurtoa voi joutua odottamaan teini-ikäisen naiivilla vilpittömyydellä saattohoitoon saakka. Toki yritettävä on, ettei ruostu.

Tekniikkapuolelta saattaa leipätyö löytyäkin, mutta vasta hiljattain perustettu ääni- ja valofirma kuolettanee investointejaan vielä kymmeniä kuukausia.

Ehkäpä kouluttautumalla työhön, jonka uskoisin sallivan suht vapaan työtahdin dedlainien välissä olisi oikea suunta. Voisi kesällä vietellä festivaaleja FOH-mikserin takana ja trusseissa kiikkuen, viikolla hoitaen muutaman työkeikan ja ehkä pari bändikeikkaakin.

Ja aina voi tarjoutua rundille, mikäli niin onnekkaaseen tilanteeseen sattuu. Ei suomenkiertueella kuukausia notku, kuin Sillanpää, Silmu ja kollegansa. Iskelmähommissa en tosin itseäni näkisi ennen varhaiseläkeikää.

Kuin Leonardo Titanicin kannella, katson ylväästi tulevaisuuteen, koska se on kuulemma juuri sitä, mitä siitä itse tekee. Allekirjoittaneella se on oleva kirkas joka tapauksessa, koska kyllä meillä aina sen verran valokalustoa riittää...

-Timmy

[Tätä kirjoitettiin viimeistä kertaa sillitehtaassa]

Sikakova juttu!

Nyt kun valtamediaa on pakko seurata siitä maksettavan veron hyödyn maksimoimiseksi, parkkeerasin peräni tyttöystäväni sohvalle ja katsoin Kovasikajuttu-dokumentin veronmaksajien rahoittamalta teeveekanavalta. Todettakoon, että puolentoista tunnin aikana ei tullut ikävä vasta hankkimani kirjan ääreen, vaan seurasin mielenkiinnolla vammaisyhtyeen edesottamuksia harjoitustilastaan festarikeikalle saakka.

Asiallisesti toteutetun henkilökuvauksen ansiosta ei katsoja pääse tirskumaan kehitysvammaisuuden mukanaan tuomaa lapsenomaista näkemystä maailmasta, joka valitettavan usein tuntuu jäävän pieneksi kodin, palvelukeskuksen ja muutamien ulkomaailmassa käytävien harrasteiden piiriksi.

Myöskään nykytelevisiolle laulukilpailuista ja isoveljistä tuttua myötähäpeää ei katsoja joudu kokemaan siitä ainokaisesta syystä, etteivät punkkarit munanneet itseään maailman edessä, kuten monet itseään täynnä olevat tyrkyt monissa eri konsepteissa jo vuosien ajan.

Rehellisesti omina persooninaan Kari, Pertti, Toni ja Sami toteuttavat itseään jakaakseen harrastuksensa hedelmäkorin satoa kaikille sitä kuulemaan saapuville ikään, siviilisäätyyn tai vammaisuuden asteeseen katsomatta.

Vaikka en ammoisimman punk-aallon suomen yli pyyhkäistessä ollutkaan surffilauta tatuoiduissa sormissa valmiina ratsastamaan hyö'yn harjalla, saati toista aaltoa vastaanottamassa edes kellukkein, huomaan silti Pertti Kurikan Nimipäivän edustavan sitä alkukantaista hakaneulaposkimeininkiä, mihin kovin moni uusi genren yhtye ei kykene.

Mitä sanottavaa muka on pullamössösukupolven edustajalla, joka on saanut terveen lapsuuden, mahdollisuuden toisen tai jopa ylemmän asteen koulutukseen, työuraan ja käytännössä mihin tahansa asiaan, johon itse haluaa potentiaalinsa panostaa? 'Mummo tuijotti tukkaa pitkään bussissa', 'Kalja on liian kallista' tai 'Nakkijonon turpasaunavihta' tuskin toimivat yleisöön.

Kun nyt muukin kansa, kuin musiikkiin harrastuneet tuntevat yhtyeen, on helppo kunnioittaa PKN:ää ostamalla keikkalippu ja näyttämällä heille, että he ovat kaiken hypetyksen arvoisia,  aitoja suomalaisia miehiä, jotka elävät unelmaansa. Sitä, jonka moni meistäkin tahtoisi joskus saavuttaa, unelman laadusta riippumatta.

-Timmy

[Tätä kirjoitettiin kunnioittaen]

REM-vaiheen settilista

Matkapuhelimen herätyskellon päräyttäessä ilmoille polyfonisen sinfoniansa tänä aamuna 4:55, havahduin tunteeseen, että kaikki ei ollut täysin kohdallaan. Peitto oli päällä, vaatteet ei, tyttöystäväkin vieressä oma. Mistä siis kiikasti? Sitten se iski.

Lähes joka kolmas, välillä jopa toinen aamu herätessäni soi korvienvälissä jokin kappale. Tänään se oli poskimies Tiihosen kappale Liekeissä.

Koska kyseisen artistin tuotokset eivät vieraile soittolistoillani, jouduin tarkistamaan kertosäkeessä laulettujen muutamien fraasien avulla kappaleen nimen. Ja kiitos Doctor Googlen, sain yhden merkinnän lisää muistikirjaani.

Olen mielenkiinnosta kerännyt pitkän listan niin kutsutuista herätysbiiseistä. Päivittäisen alitajuisen jukeboxin soittolistaa saa usein muokattua muistelemalla jotain tiettyä kappaletta. Öisin soi kuitenkin unien soundtrackit, joista viimeisenä äänessä ollut jatkuu herätessä.

Tämänhetkinen lista on järjestysnumerollaan kolmas edellisten jouduttua hukkaan puhelinten vaihtojen yhteydessä. Se sisältää rockradiossa soivien kappaleiden ohella otoksia esimerkiksi CeeÄmÄxältä, Happoradiolta, Dingolta, Popedalta ja viisuvoittaja Loreenilta. Erikoisia niistä tekee se, etten välitä yhdestäkään soineesta liiemmin. Silti ne ovat tarttuneet unimaailmaan ja heijastuneet sieltä korviin juuri viime hetkellä.

Eilinen vuoden vanhan juorulehden selailu työmaan kahviossa saattaisi selittää aamuisen kappaleen soinnin, kyseinen herrasmies kun esiintyi aviisin sivuilla ainakin kahdesti. Silti herätessä pyörivä biisi laittaa miettimään sen tarkoitusta.

Joskus on käynyt jopa niin, että päivän alkaessa soiva biisi tulee ensimmäisenä autoradiota avatessa. Etiäinenkö? Ehkä. Mystistä ja ajatuksia herättelevää? Ehdoitta.

Kertaakaan ei vielä ole sama kappale soinut kahta kertaa. Listaaminen jatkukoon siis.

-Timmy

[Tätä kirjoitettiin taasen hämmentyneenä]