perjantai 11. tammikuuta 2013

Sikakova juttu!

Nyt kun valtamediaa on pakko seurata siitä maksettavan veron hyödyn maksimoimiseksi, parkkeerasin peräni tyttöystäväni sohvalle ja katsoin Kovasikajuttu-dokumentin veronmaksajien rahoittamalta teeveekanavalta. Todettakoon, että puolentoista tunnin aikana ei tullut ikävä vasta hankkimani kirjan ääreen, vaan seurasin mielenkiinnolla vammaisyhtyeen edesottamuksia harjoitustilastaan festarikeikalle saakka.

Asiallisesti toteutetun henkilökuvauksen ansiosta ei katsoja pääse tirskumaan kehitysvammaisuuden mukanaan tuomaa lapsenomaista näkemystä maailmasta, joka valitettavan usein tuntuu jäävän pieneksi kodin, palvelukeskuksen ja muutamien ulkomaailmassa käytävien harrasteiden piiriksi.

Myöskään nykytelevisiolle laulukilpailuista ja isoveljistä tuttua myötähäpeää ei katsoja joudu kokemaan siitä ainokaisesta syystä, etteivät punkkarit munanneet itseään maailman edessä, kuten monet itseään täynnä olevat tyrkyt monissa eri konsepteissa jo vuosien ajan.

Rehellisesti omina persooninaan Kari, Pertti, Toni ja Sami toteuttavat itseään jakaakseen harrastuksensa hedelmäkorin satoa kaikille sitä kuulemaan saapuville ikään, siviilisäätyyn tai vammaisuuden asteeseen katsomatta.

Vaikka en ammoisimman punk-aallon suomen yli pyyhkäistessä ollutkaan surffilauta tatuoiduissa sormissa valmiina ratsastamaan hyö'yn harjalla, saati toista aaltoa vastaanottamassa edes kellukkein, huomaan silti Pertti Kurikan Nimipäivän edustavan sitä alkukantaista hakaneulaposkimeininkiä, mihin kovin moni uusi genren yhtye ei kykene.

Mitä sanottavaa muka on pullamössösukupolven edustajalla, joka on saanut terveen lapsuuden, mahdollisuuden toisen tai jopa ylemmän asteen koulutukseen, työuraan ja käytännössä mihin tahansa asiaan, johon itse haluaa potentiaalinsa panostaa? 'Mummo tuijotti tukkaa pitkään bussissa', 'Kalja on liian kallista' tai 'Nakkijonon turpasaunavihta' tuskin toimivat yleisöön.

Kun nyt muukin kansa, kuin musiikkiin harrastuneet tuntevat yhtyeen, on helppo kunnioittaa PKN:ää ostamalla keikkalippu ja näyttämällä heille, että he ovat kaiken hypetyksen arvoisia,  aitoja suomalaisia miehiä, jotka elävät unelmaansa. Sitä, jonka moni meistäkin tahtoisi joskus saavuttaa, unelman laadusta riippumatta.

-Timmy

[Tätä kirjoitettiin kunnioittaen]

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti