Kohdeyleisönä peili?

Jotkut muusikot sanovat kliseisesti, vaikkakin varmasti osin totuudenmukaisesti, tekevänsä musiikkia itselleen. Että mukavaahan se, jos joku muukin siitä pitää.

En usko hetkeäkään, etteikö keikkailevan tai levyttävän artistin tarvitsisi miettiä edes hitusen tuotoksensa myyntiarvoa. Mikäli ihminen tekee taidetta vain itselleen, ei hänen tarvitse levittää sitä maailmalle. Itsehän ei voi olla jokaisen radiovastaanottimen, televiission tahi taskuämpeekolmesoittimen päässä vuorokauden jokaisena tuntina, kun sitä itselle tehtyä kappaletta soitetaan.

Jossain pisteessä biisin valmistusprosessia on ajateltava mahdollista vastaanottajaa, Cradle Of Filthin levylle kun ei valssi istu, tahtoisi yhtyeen säveltäjä sitten kuinka kovin hyvänsä sellaisen kynästään irroittaa. Vaikeaa olisi ostaa, varsinkin tosissaan, esimerkiksi Dannyn heavybiisiä tai Marita Kattilan räbäytystä.

Tietysti on muusikoita, jotka tekevät musiikkia, joka vaan sattuu yleisöön ja myy, kuin muumit. Samuli Putron uudempaa tuotantoa, muutamaa radiosinkkua lukuunottamatta, kuulematta uskallan sanoa sen kuulostavan juuri säveltäjältään. Toki levykokonaisuutta silmälläpitäen on huomioitava mahdolliset varastossa olevat kappaleet ja pohdittava, sopisiko puoliseksistinen kupletti Tavallisten Hautajaisten tematiikkaan.

Tätä varten on monella lauluntekijällä projektibändejä tai soolotuotantoa, joskus kun tulee kuin itsestään valmistettua kappaleita, jotka toimivat, soivat ja saavat tuntemaan, mutta eivät sovi millään minkään oman bändin ohjelmistoon. Osa artisteista saa myytyä ne eteenpäin muille, osalla ne jäävät demokasetteina pahvilaatikoihin vinteille.

Luovissa töissä joutuu ehdollistamaan itseään tahtomattaankin. Liian helppo olisi antaa tahdotun tason laskea laiskuuden tai inspiraatiokadon vallatessa ja suoltaa beelaatuista tavaraa vain tuotteliaisuuden säilymisen vuoksi. Kappaleita saa sävellettyä kitaralla tunneissa säkillisen, laatu vain ei usein tyydytä säveltäjää.

Ensikuulemalta jokin ajatus saattaa olla mahtava. Hetken sitä pyöriteltyään toteaa soittaja sen korkeintaan mainioksi. Ylihuomenna se on jo unohtunut.

Tahtoisin kirjoittaa tännekin laajoja ajatuksenkulkuja aihealueista, jotka eivät kuitenkaan sopisi yllä olevaan, etukäteen määrittelemääni osastoon. Pelkästä kirjoituksen ja sananhelinän taivuttelun nautinnosta voisin veistellä lyhyehköjä tuotoksiani enemmältikin. Kerran viikossa tapahtuva julkaisu tuottaa silti toisinaan päänvaivaa. Onhan sen oltava kiinnostava ja edes jollain tavalla aiheesta.

En siis kirjoita näitä itselleni, vaikka sanaleikit toimivatkin joskus henkisenä masturbaationa. Tämäkin, ystävät rakkaat, on teille.

-Timmy

[tätä kirjoittaessa lueskelin lehtiä, joihin toivoisin kolumnoivani]

Interhyperaktiivit

Kyllä tuo facebook on sitten mainio keksintö! Tänä päivänä sitä ei muuta mediaa juuri tarvitse, kuin facen. Miten me hauraat nykyihmiset oikein tulisimme enää toimeenkaan ilman faboa? Äfbeehen kun on yhdistetty niin mahdottomasti kaikkea kivaa ja tarpeellista. Välttämätöntäkin. Kyllä buukki on aivan ykkönen!

Enää ei tarvitse ennustaa säätä, meillä kun on ihan omat meteorologit feississä. Etusivulta pystyy lukemaan tulevat ja menneet säät ja mielipiteet niiden laadusta. Päivityksiä päivitellään ja jotkut ahkerat ilmoittavat jopa lämpötilatkin, ja ihan vielä asteen tarkkuudella. Jos mitään ei kuulu, jatkunee keli eilisen kaltaisena.

Big Brotheria tai urheilua on turha erikseen seurata, koska reaaliajassa päivittyvät tulokset, jäähyt, maalit, suihkut ja saunat lävähtävät ruutuihin vain sekunteja tapahtuneen jälkeen. Joskus uskaliaimmat jopa ennustavat tulevan voittajan, häviäjän, turpiin- tahi suihinottajan jo edeltävinä päivinä. Eikun tulosvedot tiskiin!

Kimblet ja uunot joutavat naftaliiniin, kun interaktiiviset MafiaVillet, FarmChefit ja Angry Simsit valtaavat elintilaa. Ei tarvitse enää kääntää tyhjiä nappuloita Cape Townista, kun voi viljellä pikseliporkkanaa bittiavaruuden ryytimaalla.

Seiska lienee piakkoin enää mummolaan  ja parturiin tilattava aviisi, koska ö-luokan nolot julkimot ilmaisevat alhaisen ÄO:nsa jo suoraan feispuukissa, vieläpä ihan itse. Ei tarvitse vaivata papparatsia tai toimittajia, kun BB-Jennat ja kaiken maailman Nykäs-Tapola-Tukiaiset möläyttelevät suoraan omilla sivuillaan. Näitä sitten tykkäillään ja jaellaan, kuin alakoulussa kiiltokuvia.

Kännissä eksälle soittelukin varmasti vähenee, kun voi stalkkailla profiilista sen kuvia ja todeta, kuinka huonosti silläkin nykyään ilman sinua menee. 'Se uushan on paljon huonomman näköinen ja varmasti ihan ääliökin kun ajelee tollasella autolla / käyttää tollasia vaatteita. Pitänee laittaa itsestä taas joku sikamagee uus foto, vaikka posekuva hauista pullistellen uuden biilin vierellä / yläviistosta huulet töröllään. Siinä saa sitten taas miettiä, mitä menettää.'

Ravintolaan on kohta jo turhanpäiväistä mennä itseänsä jonotuttamaan. Odotella saa sisään, narikkaan, tiskille, vessaan, tanssilattialle ja päinvastaisessa järjestyksessä ulos taksiin. Ahkerat baarikärpäset mainostavat paikallisia juottoloita joka tapauksessa kuvin ja julkaisuin. Kotona koneen äärellä törpötellen, muiden kuvia katsellen olo on kuin mukana. Vielä kun tahmaa lattian, laittaa paskaa musiikkia liian kovalle ja kusee ohi pöntön, on ravintolasimulaattori jo lähellä autenttisuutta.

Kalenterikin pärstiksestä löytyy. Näkee tapahtumat, synttärit, kavereiden tapahtumat, nimpparit, kavereiden kavereiden tapahtumat, pirskeet, kavereiden tykkäysten tapahtumat, häät, tapahtumien tapahtumat ja kaikki tämä vielä päivittyy vähä-älypuhelimeen, joka piippaa vimmatusti milloin minkäkin kissanristiäisen vuoksi.

Radionkorvaajaksikin se kohta käy, kun kaikki kotonaan edes vähänkin instrumentin näköistä laitetta hivelevät artistit voivat piraattilahdelta saatavien ilmaisohjelmien avulla äänittää musiikintapaista taidettaan aamuyöstä pikkusievässä. Tämän jälkeen pitää keksiä nimi, joku kiva kuva ja laittaa jakoon, vaikka Hitlantikseen. Ja eikun spämmäämään kappaleita seinille ja ruinaamaan tykkääjiä. 'Nyt on jo seitsemän! Jos saadaan neljätoista, Alati Hilseilevä Sieni-infektio² julkaisee uuden biisin!! Jakakaa kaikille!!! IhQ!!!!'

Kymmenen vuotta sitten se, joka nörtteili koneella päivästä toiseen, ei käynyt iltaisin ulkona ja kotona tuijotteli näyttöpäätettään, oli hylkiö ja eristynyt yhteiskunnasta. Tänä päivänä, jos et omaa profiilia naamakirjassa, tviittaa tai plussaa, olet erilainen nuori ja poissa kaveripiirisi keskiöstä, etkä omaa todellista kosketuspintaa nykymaailmaan.

Missä mentiin vikaan, vai mentiinkö?

-Timmy

[tätä kirjoittaessa jouduin keksimään osan FB-synonyymeistä]

Sanaa sanassa...

Olen tässä viimeisen viikon aikana kuunnellut pelkästään suomalaista musiikkia. Autontekeleen magnetofonista on pauhannut etupäässä Stam1naa, mutta myös Mokomaa, vanhaa Zen Cafeta, Eppuja, Pauli Hanhiniemeä, YUP:tä ja Juicea. Pitäisi varmaan vielä koettaa jostain kuunnella Mauri Anteroakin, mutten herran omintakeisesta äännähtelystä liiemmin perusta. Huomioni kiinnittyy edellisissäkin suurimmaksi osaksi oivaltaviin sanoituksiin.

Tiedän, että tästä asiasta on tällä sivustolla jauhettu jo roimasti, mutta menköön nyt vielä. Josko vaikka saisin aiheen suristua loppuun ja siirryttyä vehreämmille palstoille imeskelemään mettä muiden aiheiden kukinnoilta.

"Löysin kasetin

Soimaan asetin

Ei se ollut Who

Eikä Susie Q

Eikä Velvetti

Mietin, mikä helvetti"

[Eppu Normaali]

Kysyin bändin poikien kanssa palaveeratessani ajatuksesta vaihtaa sanoituskieli sille ensimmäiselle kotimaiselle. Bassotaiteilija Lundgren tyrmäsi aloitteeni oikealla suoralla ja loihe lausumahan: 'Kuulostaa ripulilta. Kamalaa on suomenkielinen laulu!'

Vastaheittona tiedustelin nelikielistin mieltymyksestä Pariisin Kevääseen ja tivasin, ovatko Hyyrysenkin lyriikat ripulia? (Vanhaa Paskaa -kokoelmalla se tosin saattaa olla tarkoituksellista) 'Voi kai sitä kokeilla.' sain vastaukseksi hetken muiden tuijoteltua kenkiensä kuluneita kärkiä. Ja niin aionkin.

"Herätkää, mikä on tuo muuri tuossa?

Purkakaa! On kylämme suoja suossa

Kuolee virta, karja, maa ja pian kasvaa pelloilla vain kyyt

Kertokaa, rakentajat, missä muuriin ovat syyt?"

[Stam1na]

Olen hakenut innoitusta äidinkielen vääntelyyn vanhoilta taitureilta. Leskinen-Hanhiniemi-Syrjä -osasto laittaa aapiskukonkin munimaan kultaa. Yksinkertaisista sanoista simppelisti, mutta taidolla taotut lyriikan vaunut kiidättävät kuulijan artistin tahtomaan osoitteeseen sulavasti. Laulun sanoma läsähtää aivokuoreen voimalla, mutta pehmeästi, kuten pieni sammakko aamun kastaman pikitien ja Kumhon välissä.

Jotkut teistä ovat todennäköisesti kuulleet sanan säiläni kilahteluita esimerkiksi kesäbiisissä, jonka taoin toissa juhannuksen tienoilla. Aion saada siitä jonkinnäköisen demon väsättyä tulevina aikoina ja julkistaa tuotoksen ensiksi täällä. Biisistä tekee erikoisen sen sanoitus, jonka kaikki sanat alkavat kirjaimella k.

"Kasperi komppaa kitaralla,

kielistä kynsii kappaleen,

kuuman kaupungin kaduilla,

kaikuu kuoro kaihoinen."

[Antero Kurki]

Kynä on oleva miekkaa terävämpi, jahka pääsen kynänteroittimeni ääreen. Siihen asti kuunnelkaa kuukauden levyä! Se on For The Imperiumin debyytti ja komea sellainen!! Tuosta viteolinkkiä...

-Timmy

[Tätä kirjoitettiin nostalgiahuuruissa Valkoisen Kuplan soidessa taustalla]

Paluu arkeen

Ajatusten kasaan parsiminen on viheliäisen hankalaa puuhaa, kun lomanjälkeinen töihinpaluumasennus huohottaa niskavilloihin Pamplonan härkien voimalla. Vapaan kohokohtia muistellen ajoin aamuhämärässä työmaalle vuoroin haukotellen ja kyynelehtien. Onneksi säästössä on vielä viikko, jonka toivon käyttäväni koreasti.

Arjen tuttu poljento alkaa ensimmäisenä maanantaina rutiininomaisesti. Sama herätysaika kahdesta neljään tuntia haluttua aiemmin. Sama tylsä työmatka. Sama vanha romu kulkineena. Sama levy auton soittimessa. Svartir Sandarista osaan jo sanat, vaikken islannista pihaustakaan tulkkaa. Jotain muuta totuttuun tuo radiosurffaus.

Turun päässä taivalta ainakin on valinnanvaraa kanavamäärien riittäen alun kolmannelle kymmenelle. Uskonnollisen kanavan hartaus saa kaltaiseni ilkipakanan virnuun ja tanssimusiikkikanavan jytke karvaan maun kurkunpäähän. Pahansuopia katseita ropisee sivulaseihin varhaisen skeittijengin tuijotellessa valoissa, kun ruosteenkirjomasta japanialaisesta raikaa klassinen naisäänen hivuttautuessa koirapillin taajuuskorkeuksille.

Tarjonnan käydessä pitkäveteiseksi pukkaan seuraavan kanavan silmään. Saatan kuunnella tovin keskustelua kauppatorin pulujen henkisestä pahoinvoinnista tulevan toriparkin remontin aikaan, hypätä toiselle kanavalle todistaakseni ruotsalaisen kansanmusiikin olevan auttamattomasti käsityskykyni tavoittamattomissa ja hukkua paikalliskanavan afrikkateemaisen päivälähetyksen pitkäkarvaiseen rumpumattoon.

Iskelmien kornit sanoitukset jaksaisivat naurattaa päivä toisensa jälkeen, mikäli kykenisin niitä minuuttia kauemmin kuuntelemaan. Bassoradio taitaa olla ainoa, jonka passaan lähes poikkeuksetta, crap-osasto kun ei laiskoine biitteineen ja epävireisine kertosäkeineen saa sormea napsumaan ohjauspyörällä.

Lyriikka on yllättäen kirjoittajalle tärkeää. Köyhä sanavarasto ja mielikuvitukseton kielenkäyttö tuntuu leimaavan nykypäivän kevyen musiikin sanansaattajia. Samaa lausetta toistetaan kymmeniä kertoja tai veistellään väkisin puolityhmiä riimejä töistä, öistä ja myymälöistä.

Sitten on vielä se laulun sanoma. Miksi laulaa tosiasioista? Useat meistä ei haluu kuolla tänä yönä. Yhtälailla kukaan ei halua pakastimensa rikkoutuvan tai hampaidensa putoavan. Joo-o, kesällä katu saattaa olla kuuma, kun juo liian paljon, on kankkunen ja muita ilmiselvyyksiä.

Hyviä sanoituksia saa oivaltaa joskus useammin. Kuullunymmärtämistä kiusaavat lyriikat ovat mielestäni parhaimpia ja toki taiteilijoille on annettava vapaus kirjoittaa, mitä mieleen juolahtaa. Leskisen Paulikin kirjoitti taannoin samaan kappaleeseen kolmet eri sanat, kai pitkästyttyään, kuinkas muuten. Einarin polkupyörästä, Tarzanin kalsareista ja Napoleonin moposta löytyy sanaleikkiä, jota en usko Jaren edes ymmärtävän.

Toivoisinkin nykykuuntelijan vaativan enemmän artisteilta. Siihen asti siirryn radioaalloilla joko Robinhoodin (91.5 MHz) tai Zoomin (99.0 MHz) taajuuksille etsimään uusia maailmoja rakastettavaksi.

-Timmy

[lomankaipuuta liotellessa]