Kolmas päivä Ukrainassa on vasta aluillaan, mutta retkueemme on jo aika lungisti tottunut elon verkkaiseen tahtiin. Paikallisilla tuntuu olevan kiire milloin minnekin. Autot kulkevat keskustassa lähemmäs sataa ja ihmismassa tungeksii metrossa ja juoksee pitkissä liukuportaissa.
Istumme parhaillaan aamiaisella hostellimme alaoven vieressä olevassa viinibaarissa jo kolmatta tuntia. Aamukahvi vaihtui omeletin jälkeen aamusangriaan ja taustalla soi länsimainen, lähes jokaisesta Turunkin ravintolasta tuttu konemusiikin, puhelaulun ja autotune-äänisen naisartistin yhdistelmästä koottu soittolista.
Eilen illalla viihdyimme rock-klubilla paikallisen coverbändin veistellessä lastuja kuuskymmen- ja seitsemänkymmenluvun parhaimmistosta. Yhtyeen tauotellessa kuulimme muutaman paikallisen ska-biisin ja erään rock-pop-dance-plörinän haitarilla ja viululla höystettynä.
Toisen maailmansodan museon pihamaalla kaikui paikallinen Reijo Taipale, mutta kovinkaan paljon muutoin emme ole lokaalin musakulttuurin kanssa päässeet tekemään tuttavuutta. Illan päätavoitteena onkin päästä kuulemaan periukrainalaista soitantaa, jollei livenä, niin ainakin levyltä. Käytännössähän emme ole lainkaan tietoisia Kiovan lahjoista musiikkitähtitaivaalle, emmehän ole törmänneet vielä ensimmäiseenkään levykauppaan.
Etsinnät jatkuvat 27-asteen helteessä, välittämättä allekirjoittaneen shortsittomuudesta.
Miehet, asemiin!!
-Timmy
[lauantain Chernobyltouria odotellessa]
Istumme parhaillaan aamiaisella hostellimme alaoven vieressä olevassa viinibaarissa jo kolmatta tuntia. Aamukahvi vaihtui omeletin jälkeen aamusangriaan ja taustalla soi länsimainen, lähes jokaisesta Turunkin ravintolasta tuttu konemusiikin, puhelaulun ja autotune-äänisen naisartistin yhdistelmästä koottu soittolista.
Eilen illalla viihdyimme rock-klubilla paikallisen coverbändin veistellessä lastuja kuuskymmen- ja seitsemänkymmenluvun parhaimmistosta. Yhtyeen tauotellessa kuulimme muutaman paikallisen ska-biisin ja erään rock-pop-dance-plörinän haitarilla ja viululla höystettynä.
Toisen maailmansodan museon pihamaalla kaikui paikallinen Reijo Taipale, mutta kovinkaan paljon muutoin emme ole lokaalin musakulttuurin kanssa päässeet tekemään tuttavuutta. Illan päätavoitteena onkin päästä kuulemaan periukrainalaista soitantaa, jollei livenä, niin ainakin levyltä. Käytännössähän emme ole lainkaan tietoisia Kiovan lahjoista musiikkitähtitaivaalle, emmehän ole törmänneet vielä ensimmäiseenkään levykauppaan.
Etsinnät jatkuvat 27-asteen helteessä, välittämättä allekirjoittaneen shortsittomuudesta.
Miehet, asemiin!!
-Timmy
[lauantain Chernobyltouria odotellessa]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti