Teroitin keihääni, pakkasin laukkuuni kuivamuonaa, jynssäsin naamiovärit kasvoihini ja läksin metsästämään uusia aiheita. Samoiltuani jo viikoilta tuntuvan ajan inspiraation aarniometsässä eksyin omilta jäljiltäni. Palasin samoja askelia huomatakseni kulkeneeni ympyrää jo pidemmän aikaa. Lenkki kiersi rotkoissa ja koivikoissa, kohti suurta sinistä järveä ja ylös tunturin laelle asti.
Laskeutuessani rakkaa ikijään sivuitse huomasin omat jälkeni jo viidennen kerran. Rakensin väijypaikan erään luolan suulle ja jäin odottamaan. Kuusi pitkää vuorokautta ja vähän seitsemättä vieri editseni tavalla, jolla pullataikina ei vieri. Viimeisenä kuulin askelia.
Yhytin ahavoituneen ja väsyneen kulkijan hänen taivaltaessaan puoliunessa pitkin jo poluksi muodostuneita askelmerkkejä. Kohdatessamme kysyin itseltäni, miksi etsiä jotain, jota ei löydä hakemalla?
Tuijotin kasvoja, jotka olivat tutut vain peilistä. Ulkoapäin kaikki näyttää erilaiselta. Katsoimme toisiamme pitkään. Sanaakaan sanomatta käännyimme omiin suuntiimme. Oli aika palata todellisuuteen.
Siellä huomasin istuvani kahvipöydässä, edessäni puoli kuppia haaleaa teetä ja matkapuhelin. Näytöllä oli kirjoitus, joka piti somistella lopulliseen asuunsa.
Inspiraation etsiminen on joskus turhauttavaa ja usein turhaa. Inspiraatiota odottava saattaa löytää itsensä. Vaikka kahvilusikan kuvajaisesta...
-Timmy
[Tätä kirjoitettiin ihan muissa ajatuksissa]
Laskeutuessani rakkaa ikijään sivuitse huomasin omat jälkeni jo viidennen kerran. Rakensin väijypaikan erään luolan suulle ja jäin odottamaan. Kuusi pitkää vuorokautta ja vähän seitsemättä vieri editseni tavalla, jolla pullataikina ei vieri. Viimeisenä kuulin askelia.
Yhytin ahavoituneen ja väsyneen kulkijan hänen taivaltaessaan puoliunessa pitkin jo poluksi muodostuneita askelmerkkejä. Kohdatessamme kysyin itseltäni, miksi etsiä jotain, jota ei löydä hakemalla?
Tuijotin kasvoja, jotka olivat tutut vain peilistä. Ulkoapäin kaikki näyttää erilaiselta. Katsoimme toisiamme pitkään. Sanaakaan sanomatta käännyimme omiin suuntiimme. Oli aika palata todellisuuteen.
Siellä huomasin istuvani kahvipöydässä, edessäni puoli kuppia haaleaa teetä ja matkapuhelin. Näytöllä oli kirjoitus, joka piti somistella lopulliseen asuunsa.
Inspiraation etsiminen on joskus turhauttavaa ja usein turhaa. Inspiraatiota odottava saattaa löytää itsensä. Vaikka kahvilusikan kuvajaisesta...
-Timmy
[Tätä kirjoitettiin ihan muissa ajatuksissa]
Luettuani tekstisi, alkoi päässäni soida vanha lastenlaulu "Vihree Ukki". Laulussa Ukki pukeutui vihreään ja lähti metsään kävelylle, jonne eksyi metsän vihreyteen. Laulu loppuu: "kaikki ukkia nyt hakee, muttei pysty löytämään - itsekin hän etsii vaan ei millään löydä itseään". Eli sulla kävi tuuri, kun sentään löysit itsesi melkein etsimättä.
VastaaPoista