Nautin viime torstaina elävästä musiikista kahden yhtyetoverini ja erään ystäväni muodostaman trion keikalla Klubilla. Alunperäinen tarkoitukseni oli näpytellä valopöytää kuunnellessani, mutta illan järjestävä osapuoli hoitikin homman itse ja paljon komeammin ja sain keskittyä Play Or Pausen esiintymiseen, sekä pulloon olutta. Kumpikaan ei ollut laisinkaan pöllömpää.
Kevyt poptunnelma siivilöi ravintolan ilmaa silti temmaten mukaansa. Hauskat sävellykselliset koukut poimivat elämykselliseen kyytiin trion tulittaessa kohti valitettavan harvalukuista yleisöä. Esitettävistä biiseistä olin kuullut etukäteen yhden ja pidin kovasti muistakin.
Itselle uuden yhtyeen kokeminen ensimmäisen kerran tuntuu oleva aina hieman hankalaa. Tällä kertaa toivoin pitäväni bändistä jo ennalta, ovathan kaikki kolme muusikkoa hyviä ystäviäni. Toivominen osoittautui turhanpäiväiseksi, koska show oli omanlaisine välispiikkeineen erimainiota nautittavaa.
Uuden musiikin kuunteleminen on silti joskus vaikeaa. Pitäisi koettaa keskittyä kappaleisiin ja patistaa miksaajaa tuomaan lauletut tai lausutut sanat esille, mikäli signaali solistilta lähtiessään on sen mahdollistavaa. Helposti tulee vertailtua kuultua jo tuntemiinsa yhtyeisiin ja niiden tekeleisiin.
POPin kappaleissa olin tunnistavani riffejä, joita solisti-kitaristi Salovaara on joskus treenikämpällä kuusikielisestä venytellyt. Olin myös kuulevinani islantilaisen Diktan tyyliä kuljettaa ja lopettaa sävelmää. Asia, jota en laske kenellekään huonoksi, satunhan pitämään saarelaisten tuotoksista kovasti. Muistaakseni eräs heidän albuminsa oli jopa Salovaaralla lainassa levylaukustani.
Myönnettävä on, että kaikkea uutta tulee kuitenkin aina verrattua johonkin vanhaan ja tuttuun. Autoista, leffoista, kirjoista lähtien. Huomatessani kylmäkaapissa pullon Pöllöä, en epäröinyt nostaa maltaista huulilleni. Hyväähän se oli, vähän kuten Aura, mutta vähempihiilihappoinen. Aavistuksen tummahko, muttei kuitenkaan kuin makeahko Velko.
Ehkä vertailu onkin vain hyvä asia. Jos uusi kuulija vertaa yhtyettäni lempibändiinsä, en voi olla kuin otettu. Kun hyvään verrataan, on oltava mielissään, genrerajoista ja muista markkinatalouden keksimistä hömpötyksistä riippumatta.
Ei pöllömpää, sanoisin...
-Timmy
[Tätä kirjoitettiin pullollista Pöllöä {ei maksettu mainos} himoten]
Kevyt poptunnelma siivilöi ravintolan ilmaa silti temmaten mukaansa. Hauskat sävellykselliset koukut poimivat elämykselliseen kyytiin trion tulittaessa kohti valitettavan harvalukuista yleisöä. Esitettävistä biiseistä olin kuullut etukäteen yhden ja pidin kovasti muistakin.
Itselle uuden yhtyeen kokeminen ensimmäisen kerran tuntuu oleva aina hieman hankalaa. Tällä kertaa toivoin pitäväni bändistä jo ennalta, ovathan kaikki kolme muusikkoa hyviä ystäviäni. Toivominen osoittautui turhanpäiväiseksi, koska show oli omanlaisine välispiikkeineen erimainiota nautittavaa.
Uuden musiikin kuunteleminen on silti joskus vaikeaa. Pitäisi koettaa keskittyä kappaleisiin ja patistaa miksaajaa tuomaan lauletut tai lausutut sanat esille, mikäli signaali solistilta lähtiessään on sen mahdollistavaa. Helposti tulee vertailtua kuultua jo tuntemiinsa yhtyeisiin ja niiden tekeleisiin.
POPin kappaleissa olin tunnistavani riffejä, joita solisti-kitaristi Salovaara on joskus treenikämpällä kuusikielisestä venytellyt. Olin myös kuulevinani islantilaisen Diktan tyyliä kuljettaa ja lopettaa sävelmää. Asia, jota en laske kenellekään huonoksi, satunhan pitämään saarelaisten tuotoksista kovasti. Muistaakseni eräs heidän albuminsa oli jopa Salovaaralla lainassa levylaukustani.
Myönnettävä on, että kaikkea uutta tulee kuitenkin aina verrattua johonkin vanhaan ja tuttuun. Autoista, leffoista, kirjoista lähtien. Huomatessani kylmäkaapissa pullon Pöllöä, en epäröinyt nostaa maltaista huulilleni. Hyväähän se oli, vähän kuten Aura, mutta vähempihiilihappoinen. Aavistuksen tummahko, muttei kuitenkaan kuin makeahko Velko.
Ehkä vertailu onkin vain hyvä asia. Jos uusi kuulija vertaa yhtyettäni lempibändiinsä, en voi olla kuin otettu. Kun hyvään verrataan, on oltava mielissään, genrerajoista ja muista markkinatalouden keksimistä hömpötyksistä riippumatta.
Ei pöllömpää, sanoisin...
-Timmy
[Tätä kirjoitettiin pullollista Pöllöä {ei maksettu mainos} himoten]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti