Törmään muutaman kerran vuodessa tilanteeseen, jossa keskustelen ulkomaalaisen ihmisen kanssa musiikista. Joskus entusiastit eri puolilta palloa päätyvät sattumalta samaan juottolaan ja saman sointinen sävel löytyy vaikkapa keskustelukumppanin bändipaidasta.
Usein yritetään löytää yhteisiä bändejä, oman maan yhtyeitä ja vastapelaajan paikallisradion soittolistan kärkiä. Saksalaiset tunnistavat Eläkeläisistä Finntrolliin, britit tietävät Hanoi Rocksin ja jenkkilässäkin tunnetaan ainakin Apocalyptica.
Kun tulee hetki vaihtaa listaa omien maiden parhaimmistosta, ei päätös olekaan niin helppo.
Pitääkö uusi tuttavuus suomenkielisestä musiikista? Entäpä vastaanottajan mieluisat genrealueet? Omalla listalla olisi kirkkaasti ykkösenä tänäänkin Turun Klubilla tulittava Stam1na. Mutta entä jos thrash ja suomi ei maita? Mitä tarjota ukrainalaiselle miekkoselle? Saati jos istuisin iltaa afrikkalaisen heimopäällikön, japanialaisen samurain ja islantilaisen lammasfarmarin kanssa?
Jostain on joka tapauksessa lähdettävä liikkeelle. Itse aloittaisin seuraavista.
Yakuzi Patoa biitsille etelän lämpimiin tuuliin, Kiveskives ladaan Siperian drive-iniin. Jenni Vartiaisen herkkä kuiskuttelu romanttiseen iltaan Itävaltalaiselle vuoristomajalle ja Lännen Jukan Polkabilly Rebels Arizonan paikalliskuppilaan.
Yournalistin Nigerian Girl trendikkääseen Lontoon kasvisravintolaan, Children of Bodomia Berliinin heviluoliin. Robinia ja Tuulia lastenkutsuille, The 5th of Aprilia Californian skeittiparkkiin. Ehkäpä Rähinää Harlemin kortteleihin ja Demoiselle Gossea Pariisin pikkukahvilaan.
Tätähän voisi jatkaa loputtomiin.
Lista on kaiketi juuri niin pitkä, kuin oman tietämyksen laajuus kotimaisesta musiikin kentästä. Paperin kääntöpuolelle voisi merkata lisäksi ympäri maailmaa olevia yhtyeitä, joista vastapelaaja ei vielä ole kuullut, mutta itse soisi hänen niihin tutustua.
Internetaikakaudellakin ihmiskontakti ja toisen henkilökohtaisen innostuksen kokeminen myy useasti paljon paremmin, kuin yksikään mainos.
-Timmy
[Tätä kirjoitettiin aikataulusta myöhässä]
PS. Mitä sinun listallasi lukisi?
Usein yritetään löytää yhteisiä bändejä, oman maan yhtyeitä ja vastapelaajan paikallisradion soittolistan kärkiä. Saksalaiset tunnistavat Eläkeläisistä Finntrolliin, britit tietävät Hanoi Rocksin ja jenkkilässäkin tunnetaan ainakin Apocalyptica.
Kun tulee hetki vaihtaa listaa omien maiden parhaimmistosta, ei päätös olekaan niin helppo.
Pitääkö uusi tuttavuus suomenkielisestä musiikista? Entäpä vastaanottajan mieluisat genrealueet? Omalla listalla olisi kirkkaasti ykkösenä tänäänkin Turun Klubilla tulittava Stam1na. Mutta entä jos thrash ja suomi ei maita? Mitä tarjota ukrainalaiselle miekkoselle? Saati jos istuisin iltaa afrikkalaisen heimopäällikön, japanialaisen samurain ja islantilaisen lammasfarmarin kanssa?
Jostain on joka tapauksessa lähdettävä liikkeelle. Itse aloittaisin seuraavista.
Yakuzi Patoa biitsille etelän lämpimiin tuuliin, Kiveskives ladaan Siperian drive-iniin. Jenni Vartiaisen herkkä kuiskuttelu romanttiseen iltaan Itävaltalaiselle vuoristomajalle ja Lännen Jukan Polkabilly Rebels Arizonan paikalliskuppilaan.
Yournalistin Nigerian Girl trendikkääseen Lontoon kasvisravintolaan, Children of Bodomia Berliinin heviluoliin. Robinia ja Tuulia lastenkutsuille, The 5th of Aprilia Californian skeittiparkkiin. Ehkäpä Rähinää Harlemin kortteleihin ja Demoiselle Gossea Pariisin pikkukahvilaan.
Tätähän voisi jatkaa loputtomiin.
Lista on kaiketi juuri niin pitkä, kuin oman tietämyksen laajuus kotimaisesta musiikin kentästä. Paperin kääntöpuolelle voisi merkata lisäksi ympäri maailmaa olevia yhtyeitä, joista vastapelaaja ei vielä ole kuullut, mutta itse soisi hänen niihin tutustua.
Internetaikakaudellakin ihmiskontakti ja toisen henkilökohtaisen innostuksen kokeminen myy useasti paljon paremmin, kuin yksikään mainos.
-Timmy
[Tätä kirjoitettiin aikataulusta myöhässä]
PS. Mitä sinun listallasi lukisi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti