Disconnecting me

Nykyajan kulutusyhteiskuntaan kuuluvana myönnän joutuneeni koneiden valtaan. Vähä-älypuhelimeni lakkasi näyttämästä reilut puolitoista viikkoa sitten ja kodinkoneliikkeen lainaluurilla kykenee juuri ja juuri soittamaan, sekä viestittämään. Paluu viimevuosituhannelle on ollut pakon sanelemana nöyristävä. Ei nettiä, sähköpostia, pelejä, foorumeita tai facepuukkeja. Ei edes blogia.

Kirjoittaminen vanhanaikaisella näppäintekniikalla on keskimäärin yhtä hidasta, kuin kivivasaralla vankilasta karkaaminen ja raastaa hermoja vähintään yhtä paljon. Kun työmaalla sattuu tauko vaikkapa rikkoessani jotain, ei simpukkamallista ole seuralaiseksi, jollei nyt jaksa itseään huvittaa alkeellisella nokialaisella laskukoneella.

Tympääntyminen rakkineeseen sai ajatukseni pyörimään taskusta aiemmin löytyneen multimediapalikan ympärillä. Se korvaa nykyjään kummallisen monta asiaa. Tai ainakin vastaa niitä missä tahansa.

Monellako esimerkiksi on enää oikea herätyskello? Se patterisyöppö raksuttaja, joka viheliäisesti vinkuu aamutuimaan yöpöydällä? Tai taskulaskin?

Moniko katsoo ajan ranteesta, oli siinä kello tahi ei? Toki vanha Rymättyläläinen kansanviisaus kertoo, että kello on homoille, tosimies katsoo ajan auringosta, mutta entäs sitten kalenteri? Vuorovetten kierrostako sitä tietää olevansa juuri helmi - maaliskuun taitteessa?

Kannettavia ämpeekolmesoittimia ja matkaradioita näkee vielä siellä täällä. Lenkkeilijät tuntuvat niitä ainakin suosivan keveyden, hinnan ja pienen koon takia. Monen matkapuhelin korvaa niitä kaikenkarvaisine musaohjelmineen ja eituupista saa loput lailliset ja laittomammatkin kuunteluun.

Autossa ei tarvita enää karttaa tai gaattoreita kapulan suunnistaessa puolestasi. Saunan sillä saa kaukolämpeämään varashälytysten ohella. Kun lähikaupan aukioloajoista tulee puhetta, voi sen tarkistaa taskusta ikkunasta kurkkaamisen sijaan. Taskulamppukin niistä löytyy.

Eniten tunnun kuitenkin kaipaavan muistikirjaa. Siellä on listaa vielä katsomattomista elokuvista, kuuntelemattomista yhtyeistä ja lukemattomista kirjoista. Sinne saa myös talteen ajatuksia. Yhdestä lauseesta jalostuu yleensä kokonainen julkaisu. Tällä hetkellä sekin lause jää kynän kärkeen.

Jotain hyötyä tästä monipuolisuuden sarvesta siis on. Kiireisempi kerkiää paljon useampaan paikkaan kaivamalla kuvettaan yhden insinööritaidonnäytteen verran. Mikäli akkua vielä piisaa, voipi tämänkin juuri lukemasi tekstin lähettää tiedon valtaväylälle näytintä hipaisemalla.

-Timmy

[Tätä kirjoitettiin tietokoneella]

Ps. Koska kuvat ovat kivoja ja sarjakuvat edellisiä eksponentiaalisesti mainiompia, niin:

http://chanceofdoom.com/