Työmaan kahvipöydässä ja lounasruokaloissa viuhuu kiekko, kun puheenaiheet liikkuvat moottoripyörien ja veneiden ohella jäähalleissa.
Kesä tekee tuloaan, mutta lätkä porskuttaa sulavesistä huolimatta ajankohtaisena lempipuheenaiheena. Allekirjoittanut katselee pelejä satunnaisesti lähinnä kanssaolioiden tunnelmanjakajana, jos silloinkaan. Яokbarissa viimeviikon ottelua seuratessa saatoin jopa antautua iloitsemaan onnistuneesta häkityksestä.
Kun yritin paria vuosikymmentä kokeeneemman asentajan kanssa iskeä tarinaa vastakuuntelemastani Tuomari Nurmion levystä jäi vastaus asteelle 'Vain niin.' Mikäli olisin tiedustellut mielipidettään maalivahti Raannan toimista, olisin todennäköisesti saanut syväluotaavan henkilö- ja pelitaktiikka-analyysin.
Raanta taitaakin olla ainoa nimi, jonka kykenen ulkoa muistamaan pelaajista. T Laaksokin taitaa vielä lätkiä SM-liigassa.
Dumari & Spuget -levystä taas voisin kertoa vuolaasti. Stadi on slangina aina kiehtonut. Kaupunkina ei niinkään. Rieskan aloittava Spiidi Pirinen on niin mainio kappale, että jouduin kuunteluttamaan itseäni sillä ainakin kolmasti ja vain siitä syystä, että se on timanttia.
Huono muukaan lätty ei ole, mutta aloitusraidan kielen terävyyttä ja soitannollista herkkua ei aivan päästä hipomaan.
Niin se menee. Kiinnostuksensa kullakin, sanoi. Onneksi osaan iloita musasta aina ja joka paikassa, enkä tarvitse siihen kausiluonteisia ämmämkisoja. Ajatella, jos sitä pääsisi nauttimaan soitosta vain joka neljäs vuosi muzlympialaisissa...
-Timmy
[Tätä kirjoitettiin tietämättömänä illan matsin vastustajasta]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti