Kuumaan ravintolaan oli ahtautunut sunnuntaista huolimatta mukavalti väkeä, jota ei tuntunut hikinen ja ääntä piukkanaan oleva tunnelma liiemmin häiritsevän. Ja saihan tiskiltä virvokkeita, jotka auttoivat kumpaankin vaivaan.
Vuoristoradan lailla niin ylä- kuin alamäkeäkin sisältävä rautaisannos Pöpilän Päälliköiden soitannallisen iloittelun näkemystä pitää kuulijan joko hereillä, tai poissa. Kappaleiden tyylilajit vaihtelevat sen verran suuresti, että valssina alkanut kappale huutokertosäkeineen ei suurensuurta aplodimyrskyä omituisuutensa takia saa. Vaikeahkot kappaleet vaativat keskittymistä, jota on joskus vaikea ravintolayleisöltä saada.
Keikan jälkeen eräs pitkän linjan musikko totesikin, jotta 'On teillä jätkät hyvä bändi, mut ei teillä voi olla perkele kaikkea!' Tämä rakentava kritiikki jätettäköön muiden kuulijoiden punnittavaksi. Yhtye sen otti vastaan hymyillen.
Se asia, joka laittoi oikeasti ajattelemaan keikan jälkeen oli rumputaiteilijan mietteliäs huomio. Kukaan ei huutanut 'Soittakaa Paranoid!' illan aikana. Tavallisesti jo setin kasausvaiheessa vitsikkäimpien ilmoille kajauttama huuli jäi tänä sunnuntaina kuulematta.
Amerikan Freebirdistä lähtenyt vitsi alkaa olla aika kulunut, mutta yleisön siltikin niin rakastama. Ehkä nuorempi kuulijakunta on jäänyt paitsi tästä Juntusen huumorin helmestä. Ehkäpä tämä pala sukupolvien rakastamaa rock-kliseetä on tullut tiensä päähän.
Ehkä tämä on toiveajattelua.
-Timmy
[Tätä kirjoitettiin parin viikon tauosta vahvistuneena ja pahoitellen]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti