Katsellessani eilenillalla rantakalliolla istuskelevaa mykkää lokkia, joka aika ajoin aukoi nokkaansa ääntäkään päästämättä, kuvittelin maailmaani ilman kuuloaistia.
En kyennyt millään ymmärtämään, millaista se olisi.
Asioiden havainnointi perustuisi täysin näkö- ja tuntoaistimuksiin. Kitarani ja pianoni olisivat hyödyttömiä koriste-esineitä. Tekstittämättömien elokuvien katseleminen olisi mahdotonta. Ja mikä pahinta, musiikista tulisi täysin toissijainen elementti.
Keikoilla voisi vieläkin käydä katselemassa ja haistelemassa. Kaipa sitä tuntisi basson jytkeen, mutta sanoista olisi mikrofonin takaa mahdotonta saada selkoa.
Ja vaikka leffassa teksti olisikin, jäisi monet tunnot tuntematta ilman niihin patistavaa tunnelmasävellystä.
Eipä olisi Jack Nicholsonin nauru vanhassa Batmanissa kuin kuiva teksti ruudussa.
Laughing manically.
Hellikää kuuloanne. Tinnituksen aistii juuri silloin, kun mitään muuta ei juuri kuulu.
-Timmy
[Tätä kirjoitettiin mökkirannan hiljaisuudessa, tabletin näppäinäänien rytmissä]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti