Istun huoltamon kahvilan pöytään edessäni ylihinnoiteltua papu-uutetta ja äärimakea amerikkalaistyylinen leivonnainen. Taustalla soi jokin mauton radiokanava ja viereisen ruokaryhmän hiljaa hörppivä asentajakaksikko tuoksahtaa lievästi vanhalle voiteluöljylle.
Matalavoimakkuuksinen puheensorina kaikuu ruskeista seinäpaneeleista kylmäkaappien jäähdyttimien sirinän säestämänä. Sohvaryhmien yli kuulen lomalla olevan ulkomaalaisperheen iloisen rupattelun ja vaikken sanaakan keskustelusta käännä käy äänenpainoista ilmi rehellinen riemu arjen paosta.
Elli kertoo ämyrissä olevansa maailman toisella puolen ja kaipa sinne moni muukin mielisi.
Juro suomalainen luonne käy hyvin ilmi juuri näissä paikoissa. Bensisten kahvilat, joihin pysähdytään tankkaamaan ajoneuvo ja kuljettaja ovat toinen toistaan halvemmin sisustettuja ja palvelu sanan lievimmässäkin määrin kuvailtavissa samaisella adjektiivilla.
Olemmeko me jo syntyjään oman polkumme vaitonaisia kulkijoita, jotka jakavat tunteensa vain hämärässä saunan lauteilla uskotuimmille? Ja tietysti ainoastaan juovuksissa. Muutoin ollaan vaiti ja ähkitään höyryissä.
Saunomisen jälkeen pohjolan synkkä metallikansa velloo keikkapaikoille mustiin verhoutuneena pääkallokoristeet korvista riippuen. Lavalla pitkät tukat pyörivät ja pohkeettomat kintut polkevat tahtia mustissa, rikkinäisissä pillifarkuissa. Jos huudoltaan ehtii lausuu solisti riimejä pohjoisesta pimeydestä, rujosta maailmankuvasta ja viinasta.
Tai ehkäpä se on vain tämä keväinen kura-aika, joka ahdistaa ja purkautuu auton soittimesta Sentencedinä. Ehkäpä luonto kohta herää nupustaan ja Yakuzi Pato soi joka nurkalla. Ehkäpä jonkun on se aloite tehtävä ja asetettava Extra Fyllning levylautaselle, avattava ikkunat ja jaettava kevät kaikille kuuleville ikään, säätyyn tai paidan bändilogoon katsomatta.
Tilulii!
-Timmy
[Tätä kirjoitettiin myös synkän parkkihallin perimmäisessä nurkassa hiljaa ja visusti]
Matalavoimakkuuksinen puheensorina kaikuu ruskeista seinäpaneeleista kylmäkaappien jäähdyttimien sirinän säestämänä. Sohvaryhmien yli kuulen lomalla olevan ulkomaalaisperheen iloisen rupattelun ja vaikken sanaakan keskustelusta käännä käy äänenpainoista ilmi rehellinen riemu arjen paosta.
Elli kertoo ämyrissä olevansa maailman toisella puolen ja kaipa sinne moni muukin mielisi.
Juro suomalainen luonne käy hyvin ilmi juuri näissä paikoissa. Bensisten kahvilat, joihin pysähdytään tankkaamaan ajoneuvo ja kuljettaja ovat toinen toistaan halvemmin sisustettuja ja palvelu sanan lievimmässäkin määrin kuvailtavissa samaisella adjektiivilla.
Olemmeko me jo syntyjään oman polkumme vaitonaisia kulkijoita, jotka jakavat tunteensa vain hämärässä saunan lauteilla uskotuimmille? Ja tietysti ainoastaan juovuksissa. Muutoin ollaan vaiti ja ähkitään höyryissä.
Saunomisen jälkeen pohjolan synkkä metallikansa velloo keikkapaikoille mustiin verhoutuneena pääkallokoristeet korvista riippuen. Lavalla pitkät tukat pyörivät ja pohkeettomat kintut polkevat tahtia mustissa, rikkinäisissä pillifarkuissa. Jos huudoltaan ehtii lausuu solisti riimejä pohjoisesta pimeydestä, rujosta maailmankuvasta ja viinasta.
Tai ehkäpä se on vain tämä keväinen kura-aika, joka ahdistaa ja purkautuu auton soittimesta Sentencedinä. Ehkäpä luonto kohta herää nupustaan ja Yakuzi Pato soi joka nurkalla. Ehkäpä jonkun on se aloite tehtävä ja asetettava Extra Fyllning levylautaselle, avattava ikkunat ja jaettava kevät kaikille kuuleville ikään, säätyyn tai paidan bändilogoon katsomatta.
Tilulii!
-Timmy
[Tätä kirjoitettiin myös synkän parkkihallin perimmäisessä nurkassa hiljaa ja visusti]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti