Laitoin tälläviikkoa anomuksen turkulaiselle koululaitokselle oppilaaksi pääsystä. Vielä on edessä ennakkotehtävät ja pääsykoe ennen kuin opettajat pääsevät taas kehumaan vastuunväistelytaitojani ja poissaoloselityksiäni. Niin ainakin oli viime koulussa, jota kävin vajaa vuosikymmen sitten.
Tulevassa opinahjossa kuulemma yhtenä suurena kysymyksenä on 'Mitä sä tolla oikein haluat sanoa?'. Jos tuotos olisikin päällisin puolin mukiinmenevä, pitää toki olla se pohjimmainen tarkoitus kaikella lausutulla, kirjoitetulla tai muutoin esitetyllä.
Sanomattakin selvää, vaan ei lyriikassa.
Laulettu sana on rytmittelyä ja riimittelyä. Melodian ja asiatekstin vuoropuhelua. Jotkut panostavat sanottavaan enemmän, kuin toiset. Mitä olisikaan punk ilman paatosmaista vastarantaisuutta epäoikeudenmukaista maailmaa ja sen byrokraatteja kohtaan? Tai työväenlaulut ilman sortavasta porvaristosta kertovia tarinoita?
Päinvastaisessa ääripäässä löytyy kevyen linjan popmusiikki, jossa tyydytään joskus rallattelemaan oikean sanomisen sijaan. Tipitiit, rillumareit ja da-da-daat kertovat omaa tarinaansa niistä enempää tässä jupisematta.
Mitä siis halutaan sanoa musiikilla? Tekstittäjien joukosta löytyy omia suosikeita moneen lähtöön ja lopetukseen. Martikainen voi laulaa mistä tahansa, mutta jokaisesta alkuun hölmömmästäkin lyriikasta löytyy aina jotain hieman itse laulua suurempaa. Olkoon tämä itse tarkoitus tai ei.
Mitä sitten halutaan sanoa Nuotin Vieressä? Se jääköön lukijan löydettäväksi...
-Timmy
[Tätä kirjoitettiin koulusta kauhunsekaisen innostuksen vallassa]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti