Maailma muuttuu, vai muuttuuko? - Osa 2

Tämä kirjoitus on jatkoa viimeviikkoiselle, joka löytyy täältä...

Muistan keskustelleeni monien kanssa nuoruusajan levykaupoissa notkumisesta. Itse kasvoin maalla, josta oli lähimpään oikeaan levykauppaan parin tunnin bussimatka, eikä Kanessa tullut koulun jälkeen aikaa tapettua. Ikäiseni kaupunkilaislapset kantoivat viikkorahoistaan levyhyllyihinsä täytettä.

Itse olen nauttinut isäni mainiosta musiikkimausta nuoruusaikani. Faijan älpeehyllystä nostin räkin ylimpänä olevalle lautaselle mustaa kultaa ja laskin neulan rahisuttamaan raitaa. Oli ZZ Topia, Dire Straitsia, Rainbowta, Queeniä, Eppuja ja Hectoria muutamia mainitakseni. Elämä oli helppoa.

Ystäväni isoveljeltä saimme kasettikopioita Blurin, Crash Test Dummiesin ja Aerosmithin tuotannosta. Niitä rullattiin Walkmaneissa lukemattomat kerrat.

Nykypäivän tukehduttava ylitarjonta taas näkyy aivan joka paikassa. Kaupassa on tarjolla viittätoista eri maitoa, kymmeniä juustoja, kahdeksaa erilaista vessapaperia, ja niin edelleen. Ainoa, missä valikoima on tasaisen tylsää ja valitseminen helppoa, on hedelmäosaston muovipussit. Joko otat tai et.

Kun viime vuosisadan puolivälissä kuunneltiin radiosta klassisia, oli jo kahdeksankymmentäluvulla valikoimaa muutaman kaupallisen verran. Tänä päivänä asemia riittää yli puolen sataa ympäri maata.

Ennen vanhaan kaupassa ei ollut kiire. Liha- ja leipätiskillä sinua palveltiin ja mestari osasi suositella juuri sinun tarpeisiisi sopivan tuotteen. Kun radiosta sitten viimein tuli se toivottu kappale vähin juontajan puhein, kuunneltiin sitä kyseistä kasettia nauhan katkeamiseen tahi biisiin kyllästymiseen asti.

Sillä aikaa, kun seuraavaa kappaletta Napsterista ladattiin, ehti Join Me:n kuunnella neljästi. Vähäinen musiikkimäärä pani kuuntelemaan kaiken monesti. Sanoja ei saanut suoraan verkosta, vaan ne piti itse kuunnella ja kirjoittaa ylös. Levyjen kansissa usein lyriikat oli, mutta kopiokasetilla jouduit tyytymään paperiin, kynään ja pakkotoistoon.

Osattiinko asioista sitten ihan oikeasti nauttia nykyistä enemmän?

Katsokaapa nuorison villiintymistä, kun Reckless Love hyppää festarilavalle. Tai kun Psy kajahtaa Marilynissä. Tai Pantera Rokbarissa.

Ehkäpä silmäilemme asioita vain nostalgian punaviherkolmedeelasien läpi...

-Timmy

[Tätä kirjoitettiin vanhaa mopoa ja lapsuuden kesiä haikaillen]