Totuutta etsimässä...

Sanovat, ettei tuulienergian tuottaminen tuota ääntä. Sanovat myös, että rypsiporsas tekee hyvää sydämelle. Kertovat, että elämä on parasta huumetta. Sitten lisäävät vielä, että musiikki parantaa aivojen toimintaa, alentaa verenpainetta, nostaa mielialaa, kasvattaa liljoja ja vaikka mitä. Jumal siunakkoo.

Mihin tässä maailmassa on sitten oikein enää uskominen?

Vanha sanonta sanoo, että 'uskoo ken näkee'. Jos uskoo jumalaan, ulkoavaruuden ihmeisiin, joulupukkiin, hammaspeikkoon, hiiteen tai Mauri Pekkariseen, jota allekirjoittanut pitää yhtenä edellisten kaltaisista lapsien pelotteluun keksityistä taruolennoista, liittyy uskomiseen sanan mukaisesti vahva usko siitä, että moinen ihmetys oikeasti jossain lienee. Usko on se, jota tarvitaan jonkin kuvitteellisen asian eläväksi toivomiseen.

Kun hammaskeiju sitten aamuyöstä herättää laittaessaan dollaria untuvatyynyn alle, ei uskolla ole enää sen asian kanssa mitään tekemistä. Paitsi jos ei usko, mitä näkee.

Todisteita on helppo kaivaa useista asioista ihan perinteisellä jalkatyöllä. Tai oikeastaan nettiselaimella, monasti kun joku on sen jalkatyön jo puolestasi tehnyt. Ajamalla tuuligeneraattorin luo huomaa koneistosta ja ilmaa halkovista siivistä kuuluvan matalan murinan. Kuningaskuluttaja taas kertoo tosiasian rypsiporsaasta.

Katsomalla netistä nistien ja narkkien mugshot-kuvia, selviää aika äkkiä yllä väitetty tosiasia. Vanha 'vedä käteen, älä suoneen' -tarra siis kelvannee jatkossakin koulujen vessojen seinäkoristeiksi. Pekkariseen en usko ja ylimaallisiin en ota kantaa.

Seuraava video kertokoon jotain musiikista. Loput joudutte etsimään itse wikipediasta.

Here's to Henry!

-Timmy

[Tätä kirjoitettiin mökillä päänsisäisen jukeboksin säestämänä]