Kauas on tultu siitä, kun Nuotin Vieressä ensimmäisen kerran tuhri internetin vaaleita seinäkankaita värikkäine, jopa naivin narsistisine mielipiteineen. Viikoittainen jupina koostui useasti asioista, joista kirjoittajalla tuskin oli paljonkaan tietoa. Kun sitä ihkaensimmäistä ulostusta, Luomisen Tuskan Parahdusta, kirjoitettiin vimmaisesti elintarviketehtaan taukohuoneessa, näpytellään tämänkertaista turausta laiskasti AMK:n kuhisevan opiskelijaravintolan nurkkapöydässä.
Duunipaikan ruokalassa oli usein hiljaista. Tehtaan melusta tultiin rauhoittumaan mikroeinesten ääreen rauhalliseen, seesteiseen äänettömyyteen. Jos keskusteltiin, se tehtiin lempeään ja vaivihkaiseen sävyyn kuin anteeksi pyytäen muiden maksalaatikkohetkeä häiritsemättä. Jos joskus kovaan ääneen naurettiin, oli perjantai-iltapäivän viimeinen kahvitauko.
Opiskelijaeinestämössä setä kuuntelee naapuripöydistä kantautuvaa parikymppisten kimeää kikatusta hiustyyleistä, meikeistä, vaatemuodista ja sen sellaisista. Tyttöjen jutuista puhumattakaan.
Maailma muuttuu ja me sen mukana. Saa nähdä, joutuuko sitä vielä joskus haalarit päällä tehtaisiin ryynäämään. Tarkoitus on kuitenkin toisenlainen. Luomisen tuska on vielä tällä hetkellä nautinto.
Ehkäpä opintojen edetessä pääsee maustamaan tulevia töitään omaperäisellä itse tekemisen sekoituksella. Myllyä pyöräytettäessä ulos putkahtanee ainakin turhanpäiväistä jaarittelua, outoja juonenkäänteitä ja sanankäyttöä, tyylillä ja mauttomuudella kikkailua, sekä mahdollisesti rahtunen asiaakin.
Ja jos totta kerrankin tässä osiossa puhutaan, on tänäänkin nenän alla haaleaa makaronilaatikkoa...
-Timmy
[Tätä kirjoitettiin hymyllä, vanhoja työkavereita kaivaten]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti