Menetin keskiviikkoiltapäivänä unohdukseen useammankin kymmenminuuttisen selaillessani Turun tuoreimman levyliikkeen valikoimaa Puutarhakatu kymmenessä. Interiöörin tunnelma vie väkisinkin takaisin yhdeksänkymmentäluvun taitteeseen, jolloin digitaalinen ja analoginen väänsivät kättä markkinoiden herruudesta ja helppohan sinne vanhojen älpeelevyjen väliin oli unohtua.
Vinyyliä on WOL Recordsissa näytillä reilusti sekä somisteena, että myyntihyllyissä. Maanantaina avattu liike kai vielä hakee sisustuksellisesti lopullista näköään, muttei allekirjoittaneen mielestä juuri paljoa enää meikkiä kaipaa.
Nostalgiamatkailua voi harrastaa TV-nurkkauksessa maan mainioiden Nintendo- ja Segapelien kimpussa tai lätkytellä oven suussa seisovaa Speden speleistäkin tuttua nopeustestiä. Muutoinkin on bittiveikoille tyrkyllä herkkua isolla kädellä parhaimpien ysäripelien muodossa, olipa laitteesi sitten pentium tai plege 1. Tarjoaapa kauppias vielä kahvitkin tykö asiakaskunnalle.
WOL erottuu massasta tarjoamalla muun muassa keräilijöille herkkua. Äksästä ei löydy Hendrixin originaaleja, saati Turkulaisia paikallisia harvinaisuuksia. Vinyyli on kuitenkin tosiharrastajalle läheisempi, kuin kylmä ja kova polykarbonaattilevy. Sitäpaitsi onhan kansitaide miellyttävämpää selata aakolmoselta, kuin postikortilta. Kuulemma mitä kaupasta ei löydy, se hankitaan. Tämänkaltaista palvelua tuskin muualta enää saa.
Koska musiikki on monelle harrastajalle muutakin, kuin radion soittolistat ja MTV:n teinisarjojen välissä näytettävät satunnaiset crapvideot, on uusi liike aina tervetullut kaupunkikuvaan. Intohimo saattaa syttyä lyhyemmälläkin harrastusajalla, mutta pidempi tuttavuus alan parissa polttaa väkisinkin merkkinsä hypotalamukseen. Kun asiaan suhtaudutaan intohimoisesti, saattaa siitä ajan myötä kehkeytyä elämäntapa.
Elämäntapa. Way Of Life. WOL.
-Timmy
[Täkä kirjoitettiin haaveillen jälleen kerran omasta levykaupasta]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti