Iso kuppi rooibosta, eritumma reissari ja back to the drawing board.
Niin Kelju K Kojoottikin sen aina teki.
Kun jokin ei onnistu, pitääkö yrittää kovemmin vai vaihtaa suuntaa tai lajia?
Olisiko Mietaasta tullut sittenkin hyvä taidemaalari, jos sisulla ei olisi puskettu väkisin laduille?
Elämässä pärjää sisukkuudella todella pitkälle. Väkisin on Suomessa sukupolvien ajan puurrettu ja saatu aikaiseksi. Ihmisen määritti täällä vielä viime vuosituhannen lopulle asti se, mitä hän tekee työkseen. Poliisi on aina poliisi ja siivooja siivooja, vaikka heitä kutsuttaisiinkin komisarioksi ja lattiakosmetologiksi.
"Katsos, tuolta tulee Martti. Hänellä oli se IT-yritys. No juu tosiaan oli. Emmä tiedä, kai se on työtön nykyisin. Joo. Älä puhu siitä hänelle. Hymyillään vaan ja morjenstellaan."
Cheek taas on kova jätkä, vaikka se on ihan pehmo, eikä tiedä oikeista töistä mitään ja tekee paskaa musaa. Se kun pääsi pinnalle.
Näinkö oikeasti ajattelemme?
Kun katsoin hiljattain yli viisikymppisiä punkkareita, jotka vielä jaksavat puurtaa pikkubändiensä kanssa oli olo ristiriitainen.
"Lopullista läpimurtoa odotellessa" olisi pitänyt lukea niittitakin selkämyksessä.
Mietin hetken, pitääkö tuntea sääliä vai ihailua panostuksen määrästä. Jos kolmekymmentä vuotta jaksaa uskoa itseensä - vaikka välttämättä juuri kukaan muu ei - voiko silloin olla kovinkaan kaukana siitä todellisesta rakkaudesta lajiinsa?
Nuorista rokkareista taas välittyy se aito into tekemiseen. Pieni pelko tai jännitys miksaajaa kohtaan tulee ilmi "Ei meillä niin väliä" -vastauksista. Epävarmuus näkyy hieman lavaesiintymisessäkin, mutta pinnan alla kiehuu. Halu päästä näyttämään maailmalle, mistä oma yhtye on tehty, on kova. "Pääsisipä sitä Klubin Live-kerrokseen joskus esiintymään."
Ensikeikoista on pitkä matka fakkiutuneen lavaruunan tylsään habitukseen. Onneksi vain harva tekee väkisin, jos ei homma kiinnosta.
Juuri tuosta syystä jaksan ihailla vanhoja gubbeja, jotka ryynäävät ruosteisilla pakuilla paskaräkälöitä. He rakastavat sitä, mitä lavalle päästessään ovat. Oli se sitten Grindcoren vajaa puolituntinen tai maalaileva progetunti.
Sen hetken he ovat maailman kuninkaita.
-Timmy
[Tätä tehtiin illan miksauskeikan pikkubändejä hymyilevästi ajatellen]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti