Risto haluaisi tuoreimmassa Soundissa julkaistun jutun mukaan tiivistää kaiken tiedon, jonka tahtoo kuulijan kanssa jakaa mahdollisimman lyhyeksi. Hän mielisi pakkaamaan sanottavansa tiukasti, neljän - viiden minuutin kappaleeseen suurten ajatusten ahtaminen kun on hankalaa.
Jos tahdotaan sanoa jotain kappaleessa ei suora hokema ole useinkaan se helpoin tie. Propagandamainen tuputus kun tuppaa kulkeutumaan korvakäytävän seinämiä pitkin takaisin luontoon.
Kun valistan erään sanoittamani kappaleen kertosäkeessä kuulijakuntaa virkkeellä "You have to simplify" uskon siihen silti todella. Sanat ovat kummunneet kynästäni jonkin tietyn viitekehyksen sisällä omansa laisessa ajatusmaailmassa. Se, haluanko ihmisten oikeasti downshiftaavan, ei ole se perimmäinen ajatus.
Uskon puhuvani monenkin tekstittäjän puolesta kertoessani kynäniekkojen haluavan herättää ihmiset tuntemaan tai ajattelemaan. Jos molemmat onnistuvat on sanoittaja onnistunut Hanhiniemimäisen hyvin.
Kenenkään ei pidä suunnata omaa elämäänsä jonkun toisen sanojen mukaan, mutta asioiden oikeellisuuden punnitseminen on joskus ihan paikallaan. Katsoo sitä peilistä takaisin sitten kuka tahansa.
Kun Hehkumon kappaleessa Lapset kerrotaan Tuurista ja krääsän himoitsemisesta ei sormella osoiteta kyläkauppaa, romun myyjiä, ostajia, tuottajia tai haluajia, vaan yhteiskuntaa ja nykymeininkiä.
Me kaikki syyllistymme johonkin joka päivä. Ei kukaan ole aina pyhimys.
Mutta jos edes pienen hetken.
Edes kerran viikossa.
-Timmy
[Tätä kirjoitettiin edellämainitun kappaleen soidessa ripiitillä korvienvälissä]
Ps. Kolmannessa kappaleessa mainittu kappale täällä: Kliketi-klik
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti